päivis: Jorma on laittanut tänne kuvia Burapasta eli vuotuisesta suuresta moottoripyörätapahtumasta. Ehkä itse jatkan aiheesta muutaman sanan. Ja vähän tästä sunnuntaistakin. Elämästä Burapan jälkeen.
Burapasta taisimme tällä kertaa saada irti enemmän kuin koskaan ennen. Tosin sinne meno on kuulunut traditioihimme vasta muutaman vuoden ajan. Nyt esimerkiksi jaksoimme olla siellä kahtena iltana iltapimeään saakka. Se on aika paljon meiltä.
Eilen, päätöspäivänä, osallistuimme 30 kilometrin mittaiseen paraatiin, jossa ajoimme tällä kertaa melkein keulassa, jonkinmoisten kuninkaallisten moottoripyöräpoliisien perässä. Valiojoukon nyt ainakin.
Reitti kulki Burapan tapahtumapaikalta Jomtienin ja Pattayan pääkatuja pitkin takaisin Chayapruekin varrella sijaitsevaan urheilukeskukseen.
Täytyy sanoa, että tiedon saanti paraatin lähtöpaikasta ja kellonajasta oli työn takana. Jos Burapan järjestelyt ovat suorastaan erinomaiset, tiedottamista tämä sydämensä moottoripyöräilylle menettänyt porukka ei tunnu oikein hallitsevan. Mutta pääasia, että homma toimii.
Moottoripyöräilyyn ja varsinkin pyöräjengeihin yhdistettynä sanat peace ja love tuntuvat kaukaa haetuilta, mutta niinpä vaan homma Burapassa toimii.
Vähän imelästi sanottuna, mutta aidosti koettuna tuntuu, että koko motoristiväki on Burapassa kuin yhtä suurta perhettä.
Tänään olimme iltapäivällä Pattaya Suomi-Seura ry:n vuosikokouksessa, jossa ensimmäistä kertaa meidän aikanamme äänestettiin puheenjohtajasta.
Pitkäaikainen puheenjohtaja, Risto Nyman, voitti äänestyksen äänin 22-14. Kaksi kokousedustajaa jätti tyhjän äänestyslipun. Osalle kokousväestä, meillekin, tuli yllätyksenä, että Christer Mannilaakin ehdotettiin seuran johtoon.
Nyt istumme ravintola Helmessä odottamassa, että kello tulee kuusi. Silloin siirrymme toiseen ravintolaan, Sandbariin, viettämään iltaa suomalaisseurueen kanssa. Tiedossa on hyvää ruokaa ja tasokasta live-musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti