Myrkytettyä rahaa

Jormas: Päivis kirjoitti eilen oivan blogin rahasta ilman velvollisuuksia. Jatkan samasta aiheesta.

Raha ilman velvollisuuksia on viranomaisen jakamaa rahaa ilman, että sen eteen tarvitsee tehdä yhtään mitään. Se on yksi näennäishyvinvointiyhteiskunnan pahimmista myrkyistä, sillä ilmaista rahaa ei ole. Vaan joku on aina sen maksanut tai hankkinut tavalla tai toisella.

Ja sataviisivarmasti tiedän mistä puhun, sillä vuosikaudet yhteiskunta elätti minut ja itse en tehnyt mitään sen eteen. Tai tein minä. Paljon pahaa. Lähinnä yöaikaan.

Mutta olin hyödyllinen, sillä työllistin lukuisia viranomaisia ja monia erilaisia ammatinharjoittajia.

Muistan kuin eilisen Tuusulan sosiaalityöntekijän, Carita Niemelän. Jonka luokse menin anomaan ja kerjäämään rahaa nälkäisen näköisen koirani kanssa. Että etkö edes Moni-koiralleni voi antaa harkinnanvaraisesti luupussin vertaa. Ei antanut Carita vaan sanoi, että ostat silläkin keskikaljaa. Niin kuin olisin ostanutkin.

Inhosin tätä sosiaalityöntekijää vuosikaudet. En siksi, että hän ei antanut mitään, vaan siksi, että hän näki lävitseni. Hän oli työssään enemmän ammattilainen kuin minä luukuttajana, vaikka tiesin osaavani loistavasti pummaamisen taidon.

Yhteiskunta elätti minut ehkä kymmenen vuoden ajan. Jolloin pahinta oli, kun työvoimaviranomainen tarjosi töitä. Tosin kieltäytymisestä ei seurannut kuin siirtyminen työvoimatoimiston asiakkuudesta sosiaalitoimen asiakkaaksi. Myrkytettyä rahaa sai suunnilleen saman verran.

Jos itselläni olisi valta, vastikkeetonta rahaa ei hevin tippuisi. Vaan olisi vastike. Joku opiskelisi, joku lukisi sokealle lehteä, joku tekisi lapsen, joku keräisi roskia, joku olisi kuuntelija yksinäiselle jne. Kuka mitäkin. Järkevää tekemistä on pallo täynnä.

Jos istuisin Caritan Niemelän tuolilla ja kaltaiseni ammattiluukuttaja tulisi sinne edellä kerrotulla tavalla nälkäisen koiransa kanssa, en sanoisi, että ei tipu. Vaan sanoisin, että toki koiralle luita ja isännälle virvokkeita.

Mutta ensin tuossa on sinulle viiden litran pärekori. Otapa se ja kipaise tuohon lähimetsään ja täytä vasu mustikoilla. Tuo ne sitten tänne ja laitetaan ne yhdessä menemään seniorikotiin, niin saavat tehdä mustikkapiiraan seuraavan päivän kaffepöytään. Ehkä voidaan päästä samaan pöytäänkin tai ainakin sinä, joka poimit marjatkin.

Tämän tehtyäsi katsellaan vähän yhdessä niitä harkinnanvaraisen jeesin tarjoamia mahdollisuuksia ja ehkä jotain uutta polkua sinullekin, jos kiinnostaa.