Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Helpompi jäädä kuin lähteä?

päivis: Tuolla otsikolla voisi kirjoittaa vaikka ankeassa avioliitossa viipymisestä, mutta tarkoitan sillä nyt kuitenkin Thaimaahan lähtemisen ja Jokilaaksossa talvehtimisen eroa. Lähtö Thaimaahan kun ei ole sillä selvä, että laittaa vain lähtiessä ulko-oven lukkoon.

Olen täällä ollessa lisäillyt muistilapulle asioita, jotka pitää hoitaa ennen lähtöä, mitä pitää ottaa mukaan ja varsinkin tälle päivälle ennen huomista lähtöä listalta löytyy monenlaista tekemistä. Jo aamupäivällä huomasin, että kaikkia asioita en ole edes tullut ajatelleeksi.

Merikonttikodissa on niin sanottu kantovesi, jonka olisin käyttänyt jo ajat sitten loppuun, ellen olisi alkanut harrastaa veden säännöstelyä. Vettä saattaa tuhannen litran säiliössä olla vähän vielä jäljellä, mutta oli miten oli, vesipumppu ja veden lämmitin pitää ottaa pois päältä.

Se on helppo asia, mutta merikontin päätyoven avaaminen ja sulkeminen on toimenpide, jota aina vähän jännitän. Että saanko avattua, ja jos saan, onnistuuko kiinni laittaminen. Tämä tehtävä on vielä edessä. Voisin sen tehdä jo tänään illalla, tai sitten se jää aamuun.

Samantapaiset asiat on hoidettava saunalla, mutta sen on ihan helppo nakki. Se pitää vain muistaa.

Puita kannoin sisälle, että täällä olisi valmiina kuivia puita, kun tulemme aikanaan takaisin Thaimaasta. Toivottavasti kuivuvat, sillä ilmalämpöpumppu pitää säätää asentoon, joka ylläpitää täällä peruslämmön. Ne kaikki ovat asioita, jotka vähän aiheuttavat stressiä.

Puita hakiessani en ollut maailman mukavimmalla tuulella ja pitkästä aikaa kiroilin taas niin kuin lappalainen, kuten epäkorrektisti on tapana sanoa. Enhän tiedä, kiroilevatko lappalaiset yhtään sen kummemmin kuin karjalaiset, pohjalaiset tai vaikka helsinkiläiset.

Matkakassien pakkaaminen on tietysti ihan oma juttunsa. Sitäkin varten teen aina listan, että mitään tärkeää ei unohtuisi. Kummasti joka kerta laukut tulevat tupaten täyteen, vaikka ajatuksen tasolla vietävää on ihan vähän. Nyt, kuten tullessakin, on tarkoitus selvitä ilman ruumaan laitettavia laukkuja.

Jokainen nyt muistaa matkalle lähtiessään viedä roskat pois. Tai ainakin kannattaa muistaa. Minäkin yritän. Meillä biojätteet viedään kompostoriin, joka nyt on jäänyt niin kauas lumenaurausalueesta, että päätin olla kahlaamatta kompostorin luokse. Ratkaisin ongelman siten, että laitan biojätteitä sisältävän pussin tilapäisesti piharoskikseen. Kiinnitän siihen ison lapun, josta keväämmällä huomamme, että sisältö pitää lumien huvetessa kiikuttaa kompostiin.

Ei osunut ihan nappiin pakkasyötä edeltäneen
illan takan lämmitys. Aamulla sisällä
oli lievästi sanottuna kylmä.
Olisiko siis helpompi jäädä tänne kuin lähteä ja lähtiessä muistaa kaikki muistettavat asiat? Ihan varmasti on helpompi lähteä, sillä nyt pääsen lumen kolaamisesta ja takkapuiden rahtaamisesta ulkoa sisälle. Takkapuiden polttelu on kuitenkin puuhaa, jota en ollenkaan pidä raskaana, vaikka puiden syttyminen onkin välillä työn ja tuskan takana.

Thaimaassa saan laskea kraanasta vettä niin paljon kuin halua, ilman, että joudun pelkäämään veden loppumista. Todellisuudessa kyllä sekin vaara Thaimaassa tietysti on.

Ehkä joskus aikaisemmin olisi myös pitänyt muistaa käydä pudottelemassa lumet pressutallin päältä. Tein sen vasta tänään ja toivon, että sain valutettua tallin katolta riittävästi pois lunta, jota sinne oli jo kertynyt melkoisesti. En muista, milloin viimeksi olisin rämpinyt niin syvässä lumessa kuin tätä asiaa hoitaessani. Ihan kaikkeen lumeen en erinomaisella pitkävartisella laitteella kuitenkaan yltänyt. Suojelkoon ja varjelkoon, että talli ei lumen painosta romahda matkailuauton päälle.

Ei kommentteja: