Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 11. syyskuuta 2018

Jotakin en ymmmärrä, mutta haluaisin ymmärtää

jormas: Pari päivää sitten jaoin Jomtien Pattaya Beach Faceryhmään tämän Ylen uutisoinnin. Sain muutaman kommentin, jotka laittoivat pohtimaan. Kirjoitin nimittäin muun muassa näin: "Tiedän myös jotain naisen häpeästä sen jälkeen, kun hän on lähtenyt Thaimaan maaseudun riisipellolta farangimiehen matkaan esimerkiksi Suomeen ja suhde ei toimikaan. Paluu on mahdoton, samoin työnsaanti kielitaidottomana ilman Suomen kansalaisuutta ja pysyvää oleskelulupaa."

Johon sain vastauksen yhdeltä tuntemaltani naiselta: "Tähän minun on kyllä pakko sanoa et ei liene sieltä riisipelloilta haettuja tyttöjä oikeasti kovinkaan montaa joukossa - Mutta jos sellainen olisi, niin Suomi on maa, missä varmasti löytyisi apuja jos niitä etsisi tai edes haluaisi etsiä... En tiedä ehkä häpeä estää tai sitten se toive helpommasta elämästä... Ja jos itse pistäisin itseni ajatuksen tasolla Thai-naisen tai Islamilaisen-naisen asemaan niin KYLLÄ tietäisin kumman valitsisin, helposti."

Alussa mainitsin, että vastaukset tai kommentit laittoivat pohtimaan. Mutta en laittanut itseäni ajatuksen tasolla kommentoivan naisen tavalla thai-naisen tai islamilaisen naisen, vaan kommentoivan naisen asemaan. Että kun hän mainitsi, että tietäisi kyllä helposti kumman naisen osan valitsisi.

Tässä putosin kärryiltä, sillä voin vaan arvailla koska molemmat osat ovat kovasti alisteisia miehille. Toinen miehelle ja toinen miehille.....sadoille. Usein peilaan ajatuksiani itseni kautta. Monesti kipeyteen ja kyyneliin saakka. Niin nytkin, vaikka en nainen olekaan.

Köyhyyden ymmärtäminen vetää minua uskomattomalla tavalla puoleensa, sillä jostakin sieltä löydän ihmisen aidoimmillaan. Paikkoja, joista sitä olen löytänyt, voisin luetella useita pitkin maailmaa. Vain harva meistä pystyy aidosti kaiken länsimaisen näennäis-hyvinvoinnin keskellä asettamaan itsensä asemaan, jossa ei ole yksinkertaiseti mitään muuta kuin nälkä. Ei rahaa, ei ruokaa eikä ketään eikä ainuttakaan ajatusta miten selvitä lasten kanssa huomiseen tai peräti ensi viikkoon.

Ei kommentteja: