Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 18. syyskuuta 2018

Huono odottaja

päivis: Olen erinomaisen huono odottaja. Jos joudun odottamaan jotain, esimerkiksi jonkun ihmisen tuloa, saatan olla kuin tulisilla hiilillä. En pysty keskittymään mihinkään asiaan, kun ajatus pyörii vain siinä, että joku on tulossa eikä kello ole vielä niin paljon.

Lapsuudesta muistan tilanteen, kun odotin isää autossa jonkun talon pihassa. Kun mittani tuli täyteen odottamista, painoin vimmatusti auton torvea. Kaikkien autojen torvet eivät taida toimia, jos auto ei ole käynnissä, mutta sen toimi. En toisaalta tiedä, todistaako tuo mitään minusta odottajana. Ehkä kaikki lapset ovat malttamattomia, kun pitää odotella.

Odottaa-verbi liittyy myös raskauteen. Silloin taisin olla aika rauhallinen, molemmilla kerroilla. En muista, että loppuraskauksienkaan aikana olisin tuskaillut, että syntyisi jo, en jaksa enää. Moni nimenomaan ei malttaisi millään odottaa uuden perheenjäsenen syntymää. Tai ehkä ennemminkin on kyse siitä, että ei enää jaksa ison mahansa kanssa. Ehkä minä viihdyin silloin mahoineni.
Elokuvissa pitää odotella pitkään, että
elokuva alkaisi. Katsojia yritetään viihdyttää
monin tavoin. Tänään yleisölle oli
tarjolla ilmaisia smoothieita. 

Viime aikoina olen joutunut tosissani odottamaan. Olen jopa oppinut viihtymään odotellessani lentokenttätaksien keräilyalueella omaa vuoroani edetä seuraavalle odotuspaikalle. Pahimmillaan odotusaikaa on ollut jopa tunteja, monesti puolitoista tuntia. Nykyään osaan sentään arvioida paremmin, milloin antaudun odottamaan. Sinä aikana voi hyvällä tuurilla saada jostain muualtakin hyviä keikkoja. Usein siihenkin tosin liittyy ensin odottelua.

Kaikki tuntevat sanonnan, että odottavan aika on pitkä. Tuo edellä kuvattu taksikyytien odottelu ei kuitenkaan tunnu juuri koskaan pitkältä, vaikka aikaa hupenisikin tolkuttomasti. Vaikka tiedän, että oman ajokin numeron näkemiseen vuorotaululla kuluu paljon aikaa, en silti tarvitse juuri mitään ajankulua. En varmaan edes osaisi lukea kirjaa tai edes lehteä omaa vuoroani odotellessa. Korkeintaan voin syödä odottelun aikana eväitäni. Lopulta odotus huipentuu hetkeen, jolloin näkee oman numeronsa digitaalisella taululla, mutta lupa siirtyä seuraavalle etapille ei ole vielä näkyvillä. Se on ehkä koko odottamisen tuskaisin hetki. Voi käydä jopa niin, että aivot eivät ihan heti rekisteröi sitä, että taululla loistaa keltaisella valolla oman ajokin numero.

Ei kommentteja: