Kanin paluu

päivis: Meillä on pitkähkö yhteinen historia kanien kanssa. Niitä oli meillä jo yli kymmenen vuotta sitten Mäkelänkadulla asuessamme, jossa umpipihalla eleli kaksi kania. Haettuamme ne jostain Lohjan suunnalta, emme tienneet, että toinen oli tiineenä ja se synnytti muutama viikko tulonsa jälkeen poikueen. Pienille pupusille löytyi jonkin ajan päästä uusi kotipiha Vantaalta.

Tuusulaan hankimme pihakaneiksi kolme eriväristä, ulkona elänyttä poikakania. Koska ne saivat olla vapaina, kaksi niistä katosi jossain vaiheessa omille teilleen. Yksi jäi ja jonkin ajan kuluttua se löysi kumppanin. Pihaan saatiin taas uutta elämää. Välillä kaneja oli ehkä vähän liiankin kanssa.

Erilaisista taustoista lähtöisin olevien kanien ja citykanien - tai paremminkin countrykanien - jälkeläiset olivat ruskeita, harmaita, kellertäviä ja mustia. Jokunen valkoinenkin oli joukossa. Kanit olivat meille suuri ilo ja Niilokin seuraili mielellään ikkunan takaa niiden touhuja. Meillä ei ole juurikaan istutettuja kasveja pihassa, joten kanit eivät aiheuttaneet meille harmia syömällä istutuksia. Ja jos sellaisia olikin, ne suojattiin verkkoaidalla.

Tämä Mustikseksi kutsumamme kani kesyyntyi ehkä kaikkein eniten. Se
herätti myös hämmästystä vaihtamalla väriä mustasta ruskeaksi.

Talvisaikaan toimme kaneille lisäravinnoksi lähinnä hevosille tarkoitettua heinää. Myös lintulaudoilta pudonneet siemenet kelpasivat hyvin kaneille. Ehkä juuri ruokinnan ansiosta osa kaneista lähes kesyyntyi ja rohkaistui jopa ottamaan kädestä näkkäriä.

Kunnes tuli pari vuotta sitten eteläisessä Suomessa riehunut virustauti, joka tappoi laajasti luonnossa eläneitä kaneja. Näin ilmeisesti kävi myös Tuusulan kaneille. Meidänkin pihamme hiljeni. Vain rusakot säästyivät tappavalta taudilta ja niitä näimme silloin tällöin. Rusakohthan kävivät aikaisemminkin täällä tapailemassa kanejamme, joiden seurassa ne näyttivät viihtyvän hyvin.

Kylällä olen silloin tällöin nähnyt jonkun yksinäisen kanin. Ehkä eilen pihaan ilmestynyt kani oli sama kani tai joku niistä. Elämmekin nyt suuren odotuksen aikoja ja toivomme, että saisimme taas iloksemme jonkinmoisen kanipopulaation.