Riskisijoituksen etsintäni oli tuhota kaiken

jormas: Jos joku on jatkokertomuksessani edelleen mukana tai vaikkapa lukaisee tämän, auttaa kokonaisuuden hahmottamisessa viisi, aiemmin aiheesta kirjoittamaani blogia. Mutta sekään ei riitä, pitäisi vielä lukea Ylen uutinen viime syksyltä tämän linkin takaa (https://yle.fi/uutiset/3-9881885).

Aineellisessa köyhyydessä eläminen vetää minua uskomattomalla tavalla puoleensa. Kun ihmisellä ei ole mitään muuta suojakuorta kuin oma itsensä, se kaunis mitä silloin löytyy, on minulle hyvin kaunista, jota kukaan rahaa hamuava ei voi nähdä saati löytää. Ehkä minäkin tiedän siitä vain häivähdyksen.

Viime blogin toinen naisista on Filippiineiltä. Angeles Citystä, Helsingin kokoisesta kaupungista. Josta suomalainen faceryhmä sanoi minulle sen olevan "helvetin esikartano ja helvetin syvin loukku, joka on pettäjien, huorien, varkaiden sekä valheiden synninpesä, jonne et ole tervetullut muuta kuin naisen alapään vuoksi". Tämän viestin jälkeen mikään maallinen mahti ei olisi voinut estää minua selvittämästä lisää.

Vaikka naisen alapää ei ollut tarkoitukseni missään vaiheessa, olin menettää kaiken. Siksikin kyseessä on mitä suurimmassa määrin riskisijoitus. Nainen, joka aikoinaan oli Facekaverikseni tullut, paljastui kahden lapsen yksinhuoltajaäidiksi, jonka ovettomassa ja ikkunattomassa maalattiakodissa asui lisäksi lasten isoäiti. Harmittomasta yhteydenotosta muodostui minulle suuri, sydämen asia ja olin varma, että tästä tulee seuraava riskisijoituskohteeni. Voi olla, että tavalla tai toisella muodostuukin, mutta ehkä tarvitsen siihen jatkossa päiviksen jakamaan järjen valoa.

Sain lukuisia ja taas lukuisia chatviestejä, joihin jokaiseen vastasin ja opettelin englantia. Kun ihmettelin kuvien puutetta, sain vastaukseksi, että puhelin on niin vanhanaikainen, että sillä ei voi lähettää kuvia. Joten lähetin Western Unioinin kautta rahaa puhelimen ostoon. Koska äidillä ei ollut henkilöllisyystodistusta, hän tarvitsi ystävän samalta peltitalokujalta mukaansa voidakseen nostaa rahat. Tämä ystävä ei pitänyt omana tietonaan henkilöllisyyttäni, joten sain monta uutta Facekaveria samasta peltitalokylästä. Miehiä ja naisia. Hyväksyin ne kaikki.

Ja pian minulla oli monta rahanpyytäjää. En lähettänyt kenellekään. Paitsi kerran myöhemmin alkuperäiselle ystävälleni, joka ei rahaa silloin edes pyytänyt. Mutta joistakin naapurin tytöistä ja pojistakin oli tullut enemmän aitoja kavereita, koska heille oli selvinnyt, että minulta ei rahaa tule. Ehkä olin mielenkiintoinen kummajainen todella köyhään kylään.

Kun sain mainitulta yksinhuoltajaäidiltä kuvia peltikodista, huomasin niiden olevan iltaisella kovin pimeitä. Joten kysyin asian tolaa uusilta ystäviltäni. He kertoivat, että talosta on katkaistu sähköt ja vedet kolmen kuukauden maksamattomien sähkö- ja vesilaskujen vuoksi. Samalla oli mennyt naisen ainut tienesti, sillä hän oli saanut kaksi dollaria päivässä pesemällä aamusta iltaan naapureiden pyykkejä. Maksoin yhden hotellin kautta sähkö- ja vesilaskunkin.

Jossain mutkassa tutustuin naisen kahteen tyttäreen, jotka käyvät publickoulua, jossa ei opeteta edes englantia. Kun he tulevat murrosikään, on heillä äitinsä tulevaisuus. Ruokaa voi saada vain myymällä omia palveluksia miehílle. Aidosti itkin ja etsin Luojani tarkoitusta, kun katselin heidän viattomia kuviaan. Ja halusin koko sydämestäni auttaa heitä. Halusin maksaa heidän koulunkäyntinsä paremmassa koulussa, jos se auttaisi heidät pois köyhien slummista. Tätä en koskaan ehtinyt kertomaan kenellekään.

Ymmärsin, että ainut tie lasten sydämiin käy äidin sydämen kautta, joten päästin hänet lähelleni. Kun sain häneltä viestejä, tule tänne, teen sinulle lapsen tai mene kanssani naimisiin, tiesin tavoittelevani riskisijoitusta väärällä tavalla ja tulen aiheuttamaan vain surua. Muuta tapaa en löytänyt ja lopetin viesteihin vastaamisen.

Näitä kahta tytärtä, heidän äitiään ja isoäitiään en unohda koskaan. Ehkä vain se tai hän kuka lukee mainitsemani Ylen uutisen sydämellä ja tunteella, saattaa ymmärtää jotain siitä miksi olen tälläinen. Hölmö ja hyväuskoinen, joskus liian suurella sydämellä liikkeellä. Tämä riskisijoitus oli viedä minulta vaimoni. Mutta sama riskisijoitus on tuonut hänen takaisin sydämeni tärkeimmäksi asiaksi. Ehkä kirjotan tästäkin, jos päivis ei ensi viikolla kotiin tultuaan sano minulle, että nyt lopetat.