jormas: Joskus, kun olin nuori koltiainen tai ainakin nuorempi, luin tai kuulin jostakin, että ihminen on tullut vanhaksi silloin, kun hän muistelee menneisyyttä enemmän kuin suunnittelee tulevaisuuttaan. Sen perusteella olen todella vanha. Ehkä olen, ehkä en, mutta elän kuin olisin nuori. Virheitäkin näytän tekevän edelleen yhtä paljon.
Elämäni leppoistamisvaiheessa vietän aikaani aika tavalla aikamatkailun merkeissä. Pidän siitä kovasti. Eilen muistin kuudenkymmenen vuoden takaa mustalais-Leenan, joksi häntä monet kutsuivat. Silloin mustalainen oli mustalainen ja minä olin valkolainen. Oltiin kaajee ja kaalee eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. En ole kyllä varma menikö sanat näin tai muistanko väärin.
Leena oli joka tapauksessa samalla luokalla koulussa ehkä vuonna 1957 tai 8. Voi tietysti olla, että se oli vuoden kaksi myöhemmin. Tai että Leena oli rinnakkaisluokalla. Halusin kävellä usein hänen kanssaan koulusta kotiin tai kotoa kouluun. Minulle oli siihen ainakin kolme syytä. Pidin hänestä ja hän oli mustalaisten tapoineen jännittävä ja salaperäinen. Ainakin minun maailmassani. Taisin käydä hänen kotonaankin.
Pidin hänestä myös siksi, koska hän ei milloinkaan haukkunut minua. Ja kolmanneksi halusin kävellä hänen kanssaan, sillä kukaan muu ei tehnyt niin. Ehkä siksi, että hän oli kaalee. Ehkä hän oli pienen pojan mielessä ensimmäinen tyttöystäväni. Minua kiusattiinkin koulumatkoistani Leenan kanssa. Silti pidin kiinni siitä, että Leena on kaverini.
Eilen kun aikamatkustin yli puolenvuosisadan taakse, Tuusulan kirkkoa vastapäätä olevan koulurakennuksen ensimmäiselle luokalle, päätin selvittää onko Leena elossa. Halusin usein sanoa hänelle kaikki syyt miksi hän oli minulle tärkeä, mutten koskaan siihen pystynyt. Eilen päätin, että nyt on sen aika, joten kaivelin Hyrylästä Santerin, alias Santun esiin, sillä muistelin Leenan olleen hänen serkkunsa. Kuten olikin.
Löysin Leenan Facesivut Ruotsista ja lähetin hänelle kaveripyynnön. Jos hän minut huomaa ja kaveriksi hyväksyy, kerron hänelle sen mitä tänään blogiini hänestä kirjoitin. Ehkä lähetän blogini hänelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti