Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Elämäni riskisijoitukset, osa 4

jormas: Olen kirjoittanut aiheesta jokunen aika sitten 3 blogia, jotka löytyvät myös Facebook-sivuiltani. Koskaan mistään en ole saanut niin paljon palautetta. Ehkä tämä(kään) osa ei aukea varsinkaan tarkoittamallani tavalla, jos ei lue aiemmin kirjoittamiani. Niitä kirjoittaessani lupasin myös kirjoittaa uudesta riskisijoituksesta, jos sellaisen joskus teen. Nyt on sen aika.

Ehkä ensimmäisen tiedostamattoman sykäyksen uuteen riskisijoitukseeni sain, kun äitini oli Hyvinkään sairaalassa. Muuten hän asui ja vietti elämänsä ehtoota Tuuskodossa. Sairaalaan satuin yhtä aikaa äitini omahoitajan kanssa, joka oli siellä vapaa-aikanaan. Koska halusin käydä, näin hän sanoi. Minusta se oli ihmeellinen asia, sillä hoitajahan teki ainoastaan työtään rahapalkkaa vastaan.

Samaan ilmiöön törmäsin vuosia sitten, kun päiviksen sydämeen oli luikerrellut yksi Sininauhasäätiön asukas tai asiakas. Taisi olla Kaasalainen nimeltään. Eräänkin kerran päivis etsi pitkin Helsingin katuja miestä, joka oli kadonnut kodistaan. Päivis etsi ja etsi ja viimein löysikin. Kun kävimme miestä katsomassa joskus myöhemmin kaupungin vanhustenhuollon asiakkaana, tulin vakuuttuneeksi, että välittämistä voi ostaa myös rahalla. Sillä äitini omahoitaja ja päivis tekijät vain palkkatyötään. Mutta sydämessäni koin, että he myös aidosti välittivät.

Nyt kun olen menettänyt viimeisenkin, jonka rakkaudella ja välittämisellä on ollut minulle valtava merkitys, olen päättänyt ostaa itselleni välittämistä, kiintymystä, rakkautta tai mitä se sitten lieneekään. Mutta kuinka ja miten sen teen, oli kateissa ja on vieläkin. Nyt kuitenkin tiedän kuinka yritän sijoitukseni tehdä.

Maksuvälineenä aion käyttää kaikkea sitä mitä sydämeni sisäänsä kätkee. Ja vaikka se niin surullista ja vaikeaa onkin hyväksyä, yksikään sijoitukseni ei ole kantanut elämäni iltaan saakka.Vain koirat ovat välittäneet minusta elämänsä päättymisen saakka. Jotta saisin ihmisiltä tai edes yhdeltä sen, mitä itsekkäästi haluan, on siis sijoitettava enemmän.

Aikoinaan olin vuoden Sininauha Oy:n toimitusjohtajana ilman palkkaa. Liittyvät asiat toisiinsa tai eivät, olen kiitollinen Sininauhan päätöksestä tukea pienen yhdistyksemme, Elämän tähden ry:n toimintaa. Nyt tiedän mitä teen omilla ja yhdistyksen Sininauhasäätiön avustusrahoilla.

Sijoituskohteen löytäminen on "maksanut" minulle unettomia öitä, monta tuhatta chatviestiä, lukuisia pettymyksiä ja eräänkin tunnin sanakirjan ääressä, sillä englantia osaan vain sen verran kuin Sue Ellen, JR ja Clint Eastwood ovat minulle opettaneet television välityksellä. Ehkä varsinaiseen sijoituskohteeseen pääsen seuraavassa blogissani.

Ei kommentteja: