Suppaisinko kotilammella?

päivis: Joskus pari kolme vuotta sitten opin tietämään, mitä sana suppaaminen tarkoittaa. Niihin aikoihin tuo harrastuskin luultavasti löi itsensä läpi. Suppaajalla on lainelautaa muistuttava laite, jonka päällä joko seistään tai ollaan kontillaan. Vedessä edetään melomalla. En tiedä, miten se oikein kontallaan ollessa tapahtuu. Itse ainakin seisoisin.

Suppaaminen vaikuttaa hauskalta. Ainakin jos veden pinta on tyyni ja sää on lämmin. Vesikin saa mielellään olla lämmin.

Viime kesänä olin jo melkein suppaamassa, kun huomasin, että työnantajalta saamillani Smartumin liikuntaseteleillä voi Gustavelundista vuokrata suppilaudan. Mutta, mutta. Viime kesä oli mitä oli ja hieman totuutta muuttaen voin sanoa, että säät olivat niin kehnot, että suppaaminen jäi.

Tuolla lammella voisi mukavasti suppailla
ainakin tyynellä säällä.

Nyt olen katsellut kotilampeamme sillä silmällä, että siellä voisi supata. Mikäli olisi lauta. Tästä ajatuksesta ei ole tietysti pitkä matka siihen, kun kuulee juttuja, miten jotkut ovat halunneet sitä sun tätä ja sitten kun ovat saaneet, mielenkiinto on hiipunut. En ainakaan ihan heti keksi itseltäni vastaavaa kokemusta. Ehkä siis suppailisin, jos olisi se lauta ja mela.

Äsken näin telkkarissa mainoksen, jossa tarjottiin suppilautaa ilmeisesti tarjoushintaan. Kuinkahan tuohon nyt reagoisi? Sanoin heti Jormalle, että jos olisin edelleen töissä, niin varmasti ostaisin. Lauta kuitenkin maksoi useita satasia. Ja olen sitä paitsi tehnyt jonkinmoisen päätöksen olla ostamatta mitään.

Mutta olenko rehellinen, kun samaan hengen vetoon totean, että nyt siihen ei ole varaa, kun eläke on niin pieni. Sitähän olen tässä viime syksystä asti hokenut. Toki se onkin pieni, mutta en minä silti kädestä suuhun elä. Sukan varressa on puskuriksi tarkoitettuja euroja. Puskusria tietysti käytetään vain tiukan paikan tullen. Olisiko suppilaudan ostaminen sellainen?