Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Merikonttisauna, osa 4

jormas: Viimein olemme päässeet saunastamme kertovan blogisarjan viimeiseen osaan. Tosin kerrottavaa olisi varmasti toinen mokoma. Totta ja tarua.

Ensimmäisessä kuvassa on muisto yhdeltä Irwinin kiertueelta Rentun ruusun aikoihin. Miehestä ja yhteisistä kokemuksista riittäisi kerrottavaa helposti yhden kirjan verran, joten voi olla, että palaan aiheeseen vielä joskus. Sen verran kuitenkin, että olen kulkenut kappaleen matkaa monenkin artistin sekä muun esiintyjän matkassa ja Irwin on yksi parhaista. Ei siksi mitä hän osasi eikä siksi mitä hän ei osannut. Vaan aitouden vuoksi, sillä hän oli myönteisessä mielessä pesunkestävä renttu ilman rooleja. Ehkä se musiikin lisäksi oli suurin syy hänen suosioonsa. Kansan, varsinkin ravintolayleisön oli helppo samaistua häneen ja kokea kuuluvansa samaan joukkoon. Antti on taipaleellani ollut ainut, jota yleisö ei buuannut alas eikä vaatinut rahojaan takaisin, vaikka Irwin ei olisi tehnyt mitään muuta kuin nostanut tuopin muiden kanssa.

Toisessa kuvassa on saunan jääkaapin sisältöä, joka on lievästi sanottuna juomavoittoinen. Toinen merkille pantava on, että juomat ovat alkoholittomia Jokilaakson hengen mukaisesti. Kuusenkerkkäjuomaa, kivennäisvettä, kuohuviiniä, olutta jne. Joukkoon on eksynyt pari alkoholijuomaakin, jotka arvatenkin ovat jääneet joistakin Jokilaakson kesäpirskeistä. Juomista sen sijaan puuttuu tusinan verran pulloja. Aitoa israelilaista rypäleviiniä, joka on kirkkomme virallinen, alkoholiton ehtoollisviini. Tarkoitus oli aikoinaan pitää ehtoollisjumalanpalveluksia Sininauhasäätiön omassa kirkossa eli sakraalitilassa Hämeentiellä. Mutta toisin kävi. Kun heivasin bossina, pastori Kiviniemi myi kirkon. Papista, joka myi kirkkonsa, olisi siitäkin vähintään pakinan verran.


Kolmannessa kuvassa näkyy, yllätys yllätys hieman posliinisia taidetauluja. Mutta näkyy siinä hieman löylyhuonettakin ja toista laudetta. Jokilaakson saunassa istutaan siis vierekkäin ja vastakkain. Joskus kerrotaan tarinoita ja joskus ollaan hiljaa. Pääosin saunomme kaksin, mutta on sitä hieman harrastanut osaomistuskoira Niilokin. Tosin sen mieleen ei niinkään ole Jokilaakson sauna, vaan ykkössauna on Keski-Suomessa, tarkemmin Päivis Place. Siellä se haluaa välillä nauttia sille sopivista löylyistä meitä kauemmin. Uiminen kuitenkaan ennen tai jälkeen kylpemisen ei ole Niilon juttuja, vaikkei se vettä kavahdakaan.

Neljännessä kuvassa on jotain mitä ei kaikilla kiukaille ole. Saunassa asuu usein oma löylynhenki, joka kuiskii ikitarinoita menneiltä ajoilta ja vanhoista uskomuksista... Meillä se on Höyrylöyly eli Löylyn sielu, jota en esittele, sillä se löytyy täältä.


Ei kommentteja: