Leipä miehen tiellä pitää

jormas: Voi olla, että Thaimaassa liikun erilaisissa piireissä kuin Suomessa. Ja voi olla, että monet asiat ovat eri maissa eri tavalla. Suomessa on aika harvinaista löytää tai päästä keskustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka käy kokopäivätyössä. vaikka palkka riittäisi ainoastaan arjen menoihin ja jokapäiväiseen leipään. Ja kun sellaisen kohtaan, hän ei kauaa työssä viihdy, vaan toteaa, että "saman saa soppalasta tekemättä mitään".

Thaimaassa ei ole kovinkaan helppoa saada Suomen lailla niin vastikkeetonta rahaa. ei siis ole soppaloita, vaikka sielläkään ei kukaan nälkään eikä janoonkaan kuole. Mutta sen eteen on enimmäkseen tehtävä jotain. Pysyäkseen tiellä, jossa pysyy parhaiten leivän avulla. Tunnen siellä paljon ihmisiä, jotka käyvät työssä selvitäkseen huomiseen ja elättääkseen perheensä ja itsensä. Vaikka on työ kuutena päivänä viikossa aamusta iltaan. Kuvioon ei kuulu eikä muutenkaan sovi, että huomenna ostan surffilaudan tai lennän joksikin viikoksi lomalla jonnekin päin palloa. Joku sen sijaan saattaa säästää tai lainata rahaa voidakseen tulla kesäksi Suomeen Lapin hillasoille poimimaan marjoja ja hyttysten syötäväksi. Jos hyvin käy, se voi antaa aivan uuden elämänmahdollisuuden. Mutta jos sattuu huono kausi, voi edessä olla kotimaassa vuosien velat itsellä sekä suvulla.

Onnea rahan kanssa ei saa eikä se kaikkia edes rauhoita, vaikka moni niin sanookin. Raha kuitenkin mahdollistaa järkevää ja järjetöntä ajankäyttöä sekä tekemistä. Tässä yksi esimerkki.

Eilen tulimme tällä erää mittaamme myöten täyteen Päivis Placea Laukaan Pitkäniemessä ja tuumasimme entäpä nyt, kun viikonloppuna aioimme olla Päiviksen suvun juhlissa Joensuussa. Selasimme siis nettiä sekä Googlen hakupalveluja. Ja huomasimme, että Pieksämäellä on Moilasen leipomo ja leipätehdas, josta saa aamupalaa ja taatusti tuoretta leipää jo seitsemältä aamulla. Joten ajoimme reippaan sata kilometriä tehtaan parkkipaikalle Matkakodillamme yöksi ja odottamaan aamua. Pelkät matkan polttoaineineen maksoivat sen verran, että thaimaalainen olisi kotimaassaan syönyt samalla rahalla viikon tai vieläkin kauemmin.

Aamulla katselimme Niiloa, kun se tärisi ja vapisi kojelaudalla, sillä sen näköpiiriin oli tullut kolme peltojänistä nauttimaan parkkipaikan aamuauringosta. Aamupala oli hintansa väärti ja monipuolinen. Kaiken kruunasi kipollinen tuoreita, suomalaisia mansikoita. Tänään toivomme, että Moilasen luomuleipä pitää koko meidän jengin tiellä.