Ravintola Taikuri ja pullopantti

Kuitti maksetusta tyhjästä muovipullosta

jormas: Jyväskylän keskustan kupeessa on Seppälän alue ja siellä valtakunnallisestikin mittava rakennus, joka lienee nimeltään Kauppakeskus Seppä.

Olen käynyt liikkeissä ja muutenkin jonkun kerran ja viihtynyt, sillä tarjonta on monipuolista ja palvelu huippuluokkaa. Eilen noudin sieltä ostamani silmälasit ja päätimme vaimoni kanssa syödä samassa paikassa. Ruokailua varten valitsimme ravintola Taikurin.

Tilasin kunnon vanhanajan Taksarin sekä kyytipojaksi Coca-Cola Zeron. Palvelu ja ruoka olivat erinomaista, kuten kasvisvastaavakin. Pöydässä Päiviksen katse kiinnittyi kuittiin, joita hänellä on usein tapana ottaa mukaan lähempää tarkastelua varten. Silmä osui pullopanttiin, joka oli laskutettu ruokien ja juomien yhteydessä. Vaikka emme pulloa edes saaneet, sillä tarjoilija kaatoi juoman jo kassalla kuvan lasiin.

Niinpä hipsin syötyäni tarjoilijan pakeille sanoen, että vaikka 20 sentin pullopantti on mitätön lillukanvarsi, niin kiinnostaa kuitenkin tietää miksi se on minulta laskutettu, kun en ole edes koko pulloa saanut, saati viemässä sitä minnekään? Tähän edelleen ystävällinen tarjoilija: "Näin meidän on käsketty tehdä, enkä voi asialle mitään, mutta voin antaa kaatamani tyhjän muovipullon mukaan, jos se auttaa asiaa."

Tiskin takana pullo, jota ei voinut vaihtaa 20 senttiin

Nyt piti jo hieman laskeskella mielessä ykkösestä ylöspäin, jotta maltti ja asiallisuus riittää minullakin. Totesin, että enhän minä pulloa ole edes ostanut, vaan sisällön. Joten en sillä mitään tee ja tarjouksesi mukaan ottamisesta tuntuu oudolta sekä melko lailla tahdittomaltakin. Tähän hän, että minun pitää kysyä asiaa ravintolapäälliköltä, sillä tiskin takana valtakirja ei pitemmälle riitä. Palasin pöytääni ihmettelemään ja odottelemaan kyseistä ravintolapäällikköä, joka ei koskaan saapunut.

Joten päätin kirjoittaa tapahtuneesta blogin, jossa kysyn nyt samaa asiaa, mutta vähän laajemmalla jakelulla. Aika ja mahdollinen vastaus ratkaisevat jatkanko aiheesta ja millä tavalla.

Tiedän kyllä, että voin jäädä vastausta vaille näinkin, mutta kyseisen Ravintola Taikurin kotisivuilta ei löytynyt yhdenkään henkilökuntaan kuuluvan yhteystietoja, jolta olisin voinut hieman pienemmällä metelillä kysellä uudelleen mieltäni painavaa ja kokemaamme ihmeellisyyttä.

Kerran yksi tyyppi nyysi tienhaarastamme kukka-amppelin ja hyppysiin tai silmiin tarttui vain pois huristavan auton rekisterinumero. Sen perusteella jäljitin kuitenkin omistajan ja kirjoitin tähän tekstiin verrattuna melkoisen ilkeän blogin, jonka välitin pienen yrityksen omistajalle, joka oli merkitty auton tietoihin.

Eikä mennyt tuntiakaan, kun sain puhelun, anteeksipyynnön sekä toivomuksen. Että voisinko mitenkään poistaa kirjoitusta, sillä soittaja sanoi selviävänsä varoituksella, jos poistan kirjoituksen tunnin kuluessa. Muuten tulee kuulemma kenkää, sillä hänelle kerrotun mukaan moinen blogi määrätyllä some-jakelulla kaataa pikku yrityksen. Sanoin, että tottakai poistan kirjoituksen, sillä eihän tarkoitukseni ole kaataa kenenkään leipäpuuta. Jatkoin, että palauta amppeli tai uusi sen tilalle ja soita sen jälkeen minulle, niin poistan tai muutan kirjoituksen toisenlaiseksi. Näin myös tein.

Blogisivuamme on tähän saakka luettu lähes neljännesmiljoona kertaa. Sama määrä on minun tai yhdistyksemme Facebook-sivuilla. Ja kaikki tämä yhdistetty ilo ja vaiva, ei elämän eikä muutaman dollarin, vaan tyhjän muovipullon tähden.