Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 3. toukokuuta 2018

Mikä ihmeen Elämän tähden, osa 3

jormas: Mikä ihmeen Elämän tähden osat yksi ja kaksi löytyvät vajaan viikon takaa samoilta sivuiltamme. Oikeastaan ei pitänyt ollakaan kuin kaksi osaa, mutta vappuyö ja osa kaksi sotki kuviot. Selitys siihenkin löytyy osasta 2.

Yhdistyksemme keskittyi reipas viisitoista vuotta päihdetyöhön, sillä vain siitä ja raittiudesta tiedän niin paljon, että voin sanoa tietäväni mistä puhun tai kirjoitan. Kuten tietysti moni muukin, vaikka olisi kanssani hyvinkin paljon eri mieltä.

Tehdessäni päihdetyötä etupäässä henkensä menettämistä lukuunottamatta lähes kaiken muun menettäneiden ihmisten parissa, ajattelin monesti, että keneltäköhän tekemiseni on pois, sillä aina silloin tällöin kuulin kysymyksen, että "mitä niitä juoppoja hyyssäät, itsehän ovat soppansa keittäneet ja juoneet".

Jotenkin ihmisen julmuus ja itsekkyys kaikessa karuudessaan paljastui, kun jaoimme infoa naapureille perustaessamme tuetun asumisen yhteisöä Ruusulankadulle. Nimeksi oli jo tullut Kujan-Katti, mutta enemmän tai vähemmän soiniallergiset muuttivat sen, kun luovuin Sininauhasäätiön työstä. Toinen surullinen esimerkki oli Helsingin Diakonissalaitoksen perusteilla ollut hiv-postiivisten yhteisön tiedotustilaisuus. Siellä koin, että jos jotkut naapurit olisivat voineet lynkata minut ilman tuomion pelkoa, olisivat he sen tehneet.


Nykyisin yhdistyksemme merkittävin tekemisen ja vastuunkantamisen muoto ovat eläimet vailla ihmiskotia. Tarkemmin sanottuna kadulla, metsissä ja niityillä elämäänsä viettävät koirat. Koska Suomessa niitä ei ole kiinnipitopakon vuoksi, ja sanotut kylän koirat kuuluvat menneisyyteen, teemme työtä Thaimaassa. Tarkemmin Pattayan kupeessa Jomtienilla.

Mutta ei ole kaikille mieleen sekään. Minua ei tekemisieni takia kuitenkaan olla lynkkaamassa, mutta koirat kylläkin. Suurinta älämölöä pitävät luonnevikaiset ihmiset, jotka kulkevat bambukeppi tai vastaava matkassaan sanoen syyksi, että koirat purevat ja käyvät päälle. Paradoksi sanon minä. Joillakin on karahka kädessä, koska koirat käyvät päälle. Ja koirat käyttäytyvät heitä kohtaan uhkaavasti, koska kokevat kepillä huitovan ihmisen uhaksi itselleen. Toinen nurinkurisuus viesteissä tulee siitä, että "mitä niitä hyysäätte, apua tarvitsisivat ihmisetkin. Esimerkiksi päihdeongelmaiset".

Ei kommentteja: