Yksinäisyys

"Yksinäisyys ympärillä, joskus ottaa hahmon ihmisen.
Tiedän mitä haluan, tiedän miten vähään kykenen.
Yksinäisyys sydämessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy.
Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy.
Olen sinussa kiinni, sinä tiedät vaikka myönnä et.
Läheisyyttäs kaipaan, rakkauttasi tarvitsen.
Olen sinussa kiinni, sinuun kiinni jään.
Sano "Pois!" ja minä menen.
Kohta huomaat, etten mennyt mihinkään.
Kumpa sinut tuntisin paremmin.
Silloin ehkä oppisin itsenikin."

Se oli Juice Leskisen aivan ytimessä oleva tiivistys yksinäisyydestä.

Ollessani ansiotyöelämässä, oli hektisyyttä, menoa ja melskettä vaikka muille jaetettavaksi. Kun lisäksi asuimme lähes sadan ihmisen elämisen yhteisössä, tuntui toisinaan, että ei hetken rauhaa koskaan eikä missään.

Mutta kun tartuin ensin osa-aikaisesti ja sen jälkeen päätoimisesti elämäni leppoistamisjaksoon, olen saanut maistaa myös kolikon toista puolta. Lienee nimittäin niin, että viime kädessä jokainen on itsensä kanssa yksin. Ja kuka itseään suurempaan elävään uskoo, sen kanssa kaksin. Joka sekin tai hänkin kuuntelee, kuten tahtoo eikä ollenkaan aina mieleiselläni tavalla eikä varsinkaan aikana. Jos kuuntelee aina sekään, sillä vastauksesta vain  harvoin olen saanut selvää. Tai ainakaan en ole niitä ymmärtänyt.

Kun Päivis oli töissä ja minä yksin Jokilaaksossa, tuli seurakseni yksinäisyys silloinkin kun en ollut sitä kutsunut käymään saati olemaan. Pahimmillaan se onkin melkoisen pirullinen seuralainen, sillä se on Luojaanikin hiljaisempi.

Mutta se on hyvä opettaja ja opettaa esimerkiksi suhtautumaan asioihin toisin. Kun työelämässä ollessani joku ventovieras karautti pihaan kieltomerkeistä huolimatta, saatoin pää punaisena mesota, että hyppäätkö kaivoon, jos Google niin neuvoo, sillä lähes poikkeuksetta selitys oli, että kun Google näytti, että tänne ja tästä.

Kun taakse oli jäänyt työelämän meno ja ison yhteisön arki, kuinka saatoinkaan odottaa Jokilaakson päivään, jota vietti kanssani ainoa lintulaudan tiainen,  sitä ensimmäistäkin harhailijaa. Jolle voisin sanoa ystävällisen sanan tai pari. Että moro, taisi Google sinut neuvoa pihaamme? Mutta ei se mitään, minäpä neuvon sinut sinne minne lienetkin menossa tai juotko kanssani ehkä alkoholittoman oluen

Minulle ei istu, kun tähän rakoon päivänsä ja päänsä alkoholilla täyttävä sanoo, että se on nettiriippuvuutta, jos joku kirjoittaa Faceen viisi kertaa päivässä. Sillä Facebook on parasta ja ainutta evästä mitä monella on yksinäisyyttä poistamassa. Jos kokee elämässään olevansa mitätön tai nolla tai molempia, on omilla Facesivuillaan täydellinen, yksinvaltainen kuningatar tai kuningas.