Kun olemme aikaisemmin olleet pois Jokilaaksosta, Mulltoasta on vain katkaistu virta. Sen olen tehnyt esimerkiksi silloin, kun olemme olleet pois muutaman päivän tai muutamia viikkoja. Viimeisin off-tila-kokemus on puolelta vuodelta.
Luulin, että Mulltoaan kertynyt vessajäte ehkä vain vähän maatuu, kun Merikonttikodin sisälämpö laskettiin poissaolon ajaksi noin kymmeneen asteeseen. Mahdollista hajunmuodostusta torjumaan kippasin pyttyyn kunnon satsin Mulltoan omaa seosainetta.
Mulltoan seosainetta meillä oli käytössä aivan alussa. Kun viimeinen säkki alkoi tyhjentyä, keksin mielestäni oivan keinon säästää, sillä Mulltoan seosaine on suhteellisen kallista. Ostin luomumultaa ja käytin sitä sen verran kuin koin tarpeelliseksi.Kerran jossain messutapahtumassa esiteltiin ekokäymälöitä ja silloin tulin jutelleeksi Mulltoan edustajan kanssa. Hän vähän nikotteli, kun kerroin käyttäväni luomumultaa laitteen oman seosaineen sijaan.
Olin altis informaatiolle, jonka myyntimies minulle antoi ja siitä lähtien olen hankkinut vain Mulltoan omaa seosainetta. Se on toki aivan erilaista kuin kukkamulta.
Nyt muistankin, että yksi mutta varsin painava syy luomumultaan siistymisessa oli se, että Mulltoalla ei ollut pariin vuoteen lainkaan jälleenmyyjää pääkaupunkiseudulla. Sitten Mäkelänkadulle Helsinkiin avattiin myymälä, josta tuota seosainettakin saattoi ostaa.
Syksyllä siis kippasin kunnon satsin seosainetta pyttyyn ja kun palasimme puolen vuoden kuluttua, huomasin, että pytty oli täynnä suuria ja kovaksi kuivuneita kokkareita, joita sitten noukin kaksi muovikassillista ja vein ne kompostoriin. Oli kyllä ihan siistiä tavaraa.
Seosaineen ja ja syksyllä jääneen vessajätteen käyttäytyminen tällä tavalla puolen vuoden aikana ei oikein mahdu järkeeni. Seuraavaan pitkään taukoon ei tämän kokemuksen perusteella ainakaan voi varautua edellä kuvatulla tavalla. Jos ei muuta tule tehtyä toisin, niin ainakin seosaineen ylenpalttinen kippailu pitää jättää tekemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti