Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 15. maaliskuuta 2018

Koti on korvien välissä

päivis: Otsikon sanontaa tulee usein toisteltua. Varsinkin kun on välillä joutunut selittelemään omia, joskus vähän erikoisempia asumismuotoja. Toinen mielisanontani on, että koti on siellä, jossa on viettänyt kolme yötä. Thaimaan Pattayalla oloakin joutuu silloin tällöin selittämään ja joskus jopa puolustamaan. Öitä täällä on tullut vietettyä monet kerrat enemmän kuin kolme yhteen soittoon. Tällä kertaa täällä on oltu jo muutamaa päivää vaille viisi kuukautta.

Paikat ja asuinpaikat ovat ihmisille tärkeitä useasta eri syystä. Edelleen synnyinkunta tai vähintään joku naapurikunnista on monella pysyvä asuinkunta. Se paras paikka maailmassa. Varsinkin jos ei muusta tiedä. Mutta jokaisella on oikeus olla ja ajattella niinkin. Itse en osaa sanoa, missä maailman paras paikka mahtaa luurata. Ja onko sellaista edes olemassa?

Joskus luulin, etten ikinä lähde Jyväskylästä mihinkään. Tuli kuitenkin lähdettyä Helsinkiin ja sieltä muuttokuorma kulki myöhemmin kohti Tuusulaa. Laukaassakin olen välillä ollut kirjoilla, Nyt koen asuvani Pattayalla, vaikka virallisesti koti onkin Tuusulassa.

Suomi-kotina meillä on merikonteista rakennettu pientalo.
Parhaimpina kesäpäivinä maisema kotitalollemme lammen
pikku saarelta katsottuna on tämän näköinen.
Pattayalle päätymisen ja jäämisen syitä on useita. Tärkein niistä taitaa olla sattuma, sillä varmaan aika mielijohteesta Jorma tuli aikoinaan lähteneeksi tänne viettämään silloista osa-aikaeläkejaksoaan. Huomasi viihtyvänsä, kun paikkakunnalla on paljon suomalaisia, joiden kanssa voi höpistä omalla äidinkielellään.

Kun minäkin koin seudun omakseni, emme nähneet syytä lähteä vaeltamaan tämän kauemmaksi. Asuntokin oli meillä vuokralla monta vuotta yhteen menoon, kunnes päädyimme ostamaan oman condon. Se on tietysti jo merkki aika vahvasta sitoutumisesta johonkin paikkaan.

Moni kai sanoo Pattayalla useamman kerran käytyään, että tämän on nyt nähty. Eihän täälläkään tietysti loputtomiin uutta koettavaa ole, vaikka monenlaisia turisteille tarkoitettuja viihdykkeitä tänne jatkuvasti näkyykin nousevan. Mutta meille se puoli Pattayasta on jäänyt melko vieraaksi.

Alkuvuosina elimme ja olimme turistien lailla, mutta vähitellen tänne on tultu kuin kesämökille konsanaan. Eivät kai suomalaiset omilta mökeiltäänkään koko aikaa singahtele ympäriinsä etsimään uusia nähtävyyksiä. Myös me olemme oppineet viihtymään täällä ilman tarvetta kokea joka päivä jotain uutta. Tai meille uutuuden viehätystä ja vaihtelua voi tarjota vaikka aamulenkin varrelta sattumalta poimittu kahvila, jossa syömme aamupalan joka-aamuisen kaurapuuron sijaan.

Joskus mieleen kyllä hiipii ajatus, että minkähänlaista olisi, jos emme olisikaan jumittuneet Pattayalle, vaan varsinkin nyt kun molemmat olemme eläkkeellä, katsoisimme joka syksy karttapallolta kohteen jonne lähtisimme ajatuksella, että viihdymme kevääseen. Ja jos emme kokisi viihtyvämme, vaihtaisimme maisemaa.

Tavallaan sitä ajatusta pyörittelimmekin mielessämme, kun vielä tiukasti työelämässä ollessamme hankimme asumisenkin mahdollistavan kookkaan matkailuauton. Tulevaisuuden visioihimme kuului viettää ainakin osa vuodesta jossain etelän mailla, mahdollisesti Espanjassa tai Portugalissa. Kerran ajoimme koemielessä Turkkiin, joka sekään ei ollut pois suljettu vaihtoehto.

Matkakotimme on edelleen iskussa, vaikka pitkiä ulkomaanmatkoja ei viime vuosina olekaan tullut tehtyä. Kuka tietää, jos jatkossa vaikka innostumme viettämään karavaanarielämää ja suuntaamaan auton nokan aina sinne, jossa luvassa on parhaat kelit. Joskus ne saattavat löytyä jostain lahden takaa tai kauempaa, joskus toivon mukaan ihan kotimaastakin.

Ei kommentteja: