Kielimuuri ja miten siitä selvitään

päivis: Minulla on yleensä kova hinku oppia muita kieliä, mutta olen aivan liian laiska opettelemaan. Ja jos oppiminen ei ole laiskuudesta kiinni, se on sitten jostain muusta. Ehkä nyt voisi jo väittää, että iästä, vaikka itse en tuohon selitykseen oikein uskokaan. Thai-kielen oppiminen on kuitenkin sen verran suuri haaste, että olen päättänyt opetella sitä vain pieninä palasina. Sana silloin, toinen tällöin. Eilen kartutin sanavarastoani viidellä sanalla.

Olen joskus opetellut numerot yhdestä kymmeneen, mutta aktiivisessa muistissa minulla on vain kahta tarkoittava sana. Se lausutaan suunnilleen näin: soong. Ihan tavallisetkin täällä usein kuullut sanat jäävät minulta lausumatta. Suustani tulee aina vain englantia, kun voisi yrittää sanoa joitakin asioita thaiksi tai joskus vaikka suomeksi. 7-Elevenin kassalla kiitos on kova sana, jos haluaa tehdä henkilökunnalle selväksi, ettei ole venäläinen.

Eilen yritin painaa mieleeni, miten thaiksi sanotaan kiitos. Sen lausumisessa auttoi Google-kääntäjässä oleva ääntämisohje. Kuuntelin niitä rannalla kuulokkeista. Ajattelin myös, että nyt on korkea aika selvittää, mitä koira ja koiranpentu ovat thaiksi. Siinähän menikin jonkin aikaa miettiessä, että minkä muistisäännön keksin sanalle, joka lausutaan suunnilleen näin: sunakh. K- ja h-kirjaimia tosin ei edes kunnolla äännetä. Sana tarkoittaa koiraa. Kun halutaan sanoa koiranpentu, lisätään eteen sana, joka kuuluu sanoa suunnilleen näin: luk. Siinäkin k on lähes kuulumaton.

Sen verran tiedän thai-kielestä, että sen ääntäminen on hyvin tarkkaa. Kirjaimia ei vain sanota, vaan niiden pitää samalla jotenkin soida. En nyt asiaa tarkistaakseni jaksa (se laiskuus) hakea suomi-thai-sanakirjaani, jossa lausumisohjeet on selitetty. Kun ei-sana lausutaan suunnilleen, että mai, niin sitä ei kuitenkaan vain sanota. Pitää samalla vähän mouruta kuin kissa. Kyllä-sana taas näyttäisi siltä, että se lausutaan kuin chi, mutta ei se ihan siltä kuitenkaan kuulosta ääntämisohjeen mukaan.

Paikallisen kielen alkeiden hallinta olisi kovasti avuksi monissa yksinkertaisissa kommunikointitilanteissa. Eniten kielimuuri vaivaa, kun olemme vieraassa paikassa tilaamassa ruokaa. Äskettäin olin aivan vihreä kateudesta, kun pöytäseurueeseen kuulunut amerikkalainen sujuvan oloisesti tilaili erilaisia kasvisruoka-annoksia. Vähän kaduttaa, etten silloin ollut nälkäinen, kun olisi asiaa ymmärtävä tulkkikin ollut käytettävissä.

Se on aina melkoinen jännityksen hetki, kun yrittää ruokaa tilatessa tulla ymmärretyksi. Joskushan tarjoilija saattaa olla olevinaan, että käsittää pyynnön, mutta ilmeestä voi päätellä, ettei ole ymmärtänyt yhtään mitään. Eikä auta, vaikka ruokalista olisi myös englanniksi. Tarjoilijalle pitää silti usein jollain elekielellä selittää, etten halua tuota porkia enkä chickeniäkään. Vegetables only.

Vaikka nuo ruokien tilaamiset joskus ovatkin tuskan takana, koskaan ei ole silti käynyt niin, että eteeni olisi tuotu liharuokaa, vaikka olen pyytänyt kasvisruokaa. Näin on luultavasti käynyt pääasiassa siksi, että olen tilaillut vain muutamia tietämiäni annoksia. Ajan kanssa yksipuolisuus on alkanut tökkiä.

Muutama päivä sitten meren rannalla risubaarissa rohkaistuin kysymään (englanniksi), että saisinko listalla mainittua kookoskeittoa, johon sianlihan tai kanan sijaan laitettaisiin tofua. Pöytämme ympärillä pyöri kaksi tarjoilijaa, joista toinen oli edellisellä käyntikerrallamme ymmärtänyt sanan kasvikset. Nyt hänkin tuntui olevan aivan ymmällä pyyntöni edessä. Mutta sain kuin sainkin kookossoppani, kun naapuripöydän kielitaitoinen thaikkunainen kuuli toiveeni ja käänsi sen tarjoilijoille.

Kookoskeitto oli sen verran maistuvaa, että toivon sen kannustavan jatkossa uskomaan, että kielimuuri on selätettävissä. Jos itse en opi koskaan käyttämään oikeita sanoja, niin toivottavasti joko thaimaalaiset petraavat englannin kielen taitoaan tai jatkossakin löytyy noita avuliaita naapuripöydän tilanteen pelastajia.