Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 1. tammikuuta 2018

Thaimaan arkemme mausteita bahteilla ja ilman

Jormas: Tänään, vuoden ensimmäisenä päivänä tuumattiin aamulla ennen ylösnousemi(u)sta taloutta. Että millä kaikella isommalla ja pienemmällä rahalla sekä ilman sitäkin arkeamme kuorrutamme.

Tämä ei ole vaaka vaan sähkömittarimme.
Sitäkin tarkkailemme silloin tällöin. 
Ehkä edullisin kokonaisuus on lähes päivittäin toistuva aamulenkkimme, jossa itsellemme käytämme rahaa molemmat bahtin verran käymällä aina samalla vaakalla. Se on mukava päätös noin kolmen kilometrin kävelylenkille. Mukavaa silti, vaikka lukemat eivät "patin" mittarissa olekaan aina mieleisiä. Mutta aivan näin edullisesti emme aamun kunnon hoitamisen ja reippailun tunnista selviä, sillä matkalla hupenee irtokoirien lahjontapussista herkkupala jos toinenkin meidät hyvin tuntemille nelijalkaisille.

Roskaruokaa, joka maksaa tuplaten, syömme kerran viikossa tai ehkä harvemminkin. Silloin se on runsas hampurilainen ranskalaisilla ja kyytipoikana Cola zero tai vastaava. Runsaammalta mainitun tuotteen syömiseltä meidät pelastaa MacDonaldsin ja Burger Kingin puute Jomtienilla. Niiden perässä on mentävä vuoren toiselle puolelle Pattayalle.

Päivikselle on omat pikku ekstransa, joista tarkemman kertomisen jätän hänelle. Ehkä yksi mieleiseni spesial on alkoholiton olut ravintolassa tai ilman. Toki tuote maistuu Päiviksellekin.
Ravintola Helmi on ainut kuppila thaikotikaupungissa, josta olemme sitä löytäneet. Aivan ekstraksi sen tekee vähintäänkin tuplahinta alkoholillisiin oluihin ja se, että se on tuontitavaraa.

Tosin päiviksen hyppysiin taisi naapurikaupungista tarttua viime soppailureissulta kotiin tuomisena vastaava, paikallinen tuote.

Kallista tuotetta juodessani ajattelen usein ja välillä sanonkin, että jos on ollut varaa juoda joka päivä, pitää olla varaa olla juomattakin. Mitä se sitten tarkoittaakaan.

Koirille kelpaa tekemisemme usein
paremmin kuin monelle ihmiselle. 
Jos lähdin blogini bahtin huvituksesta, niin päätän sen meidän toiseen ääripäähän, jossa seisoo pihalla joulupukin tuoma Harley Davidson. Siihen kaikki liittyvä on kallista. Se jopa tarvitsee menovettä vähintäänkin  tuplamäärän kuin vieressä seisova Phantom. Vielä vähemmällä kulkee päiviksen Zoomer, jota kutsumme kevytmoottoripyöräksi. Linjassahan se onkin, sillä oikein hyvin voi ajatella, että ainut oikea skootteri on Jokilaaksossa Suomen kesää odottava Vespa.

Harrikka maksaa tuplasti Suomeen verrattuna ja on täysin järjetön ostos. Ehkä osin juuri siksi se onkin niin mukava. Itselleni nimittäin usein järjetön on mukavaa ja kaikki hyvänmakuinen on epäterveellistä.

Mutta järjettömämminkin voi rahansa käyttää tai oikeastaan jättää käyttämättä. En nimittäin  ole koskaan ymmärtänyt mikä in side -juttu on säästämisessä ja rikkaana kuolemisessa.

Ei kommentteja: