Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 22. tammikuuta 2018

Tarkkailun kohteena lapset

päivis: Eläkeläisen päivät Thaimaassa sisältävät yhtä sun toista turhaa ja välillä tarpeellistakin, kuten olen silloin tällöin tänne blogiin näitä asioita kirjannut. Toisinaan tulee tarkkailtua pienten ja vähän isompienkin lasten elämää. Thaimaalaislasten arki saattaa olla melkolailla erilaista kuin samanikäisten elämä on meillä Suomessa.

Thaimaalaislapset ovat enimmäkseen melko näkymättömiä. Varmasti suurin osa kouluikäisistä lapsista on päiväsaikaan koulussa, joten heitä ei ainakaan arkisin suurin joukoin näe kylillä. Tai näkyy vasta sitten, kun koulupäivän päätteeksi istuvat lavatakseissa, isän tai äidin mopon kyydissä tai isommat hurjastelevat itse mopoilla kohti kotia. Tai minne sitten menevätkään.

Thaimaalaisia lapsiperheitä seuratessa on tullut käsitys,
että vanhemmilla on aikaa ja varsinkin mielenkiintoa
omia lapsiaan kohtaan. Lapsille ei myöskään rähjätä,
ei ainakaan toisten ihmisten kuullen.
Koulumatkalaiset erottaa tietysti muista nuorista kulkijoista siksi, että heillä on päällään koulupuvut. Naapurissa sijaitsevan lounaspaikkamme nelivuotias tytärkin ilmestyy usein iltapäivällä ravintolatiloihin riisuakseen ensin koulupuvun pois ja aloittaakseen sen jälkeen läksyjen teon. Lapsi myös näkyy saavan huomiota osakseen kaikilta ravintolan työntekijöiltä. Ja välillä meiltä asiakkailtakin.

Jos joku täällä lykkii lastenrattaita tai peräti -vaunuja, se ei melkein sadan prosentin varmuudella ole thaimaalainen. He kantavat lapsensa sylissä kunnes tenava on riittävän iso kävelläkseen itse. Ja sittenhän onkin jo melkein lähdettävä koulutielle!

Joskus voi nähdä naisihmisellä tai miksei miehelläkin rintarepun, jossa moni suomalainenkin pienokaistaan kuljettaa. Täällä repussa useimmiten kuitenkin on koira. Ehkä se kertoo jotain thaimaalaisten kiintymyksestä nelijalkaisiin. No ei niissä rintarepuissa mitään rotikoita kuljeteta, enimmäkseen ovat pikkukoiria.

Ikävältä tuntuu, kun näkee kouluikäisen lapsen kulkevan töissä isän tai äidin mukana. Kaikkien pitäisi täällä periaatteessa käydä koulua, mutta jostain syystä osalle lapsista se ei ole mahdollista. Jotkut lapset ovat varmaan tulleet vanhempiensa matkassa naapurimaista, joten heiltä koulunkäynti ainakin jää väliin. Tätä meidän ihanaa Seven Seasiakin on ollut lapsia, jos ei nyt aivan rakentamassa, niin ainakin rakentajien mukana ovat olleet täällä päiviään viettämässä.

Rakentamisvaiheessa näimme joskus, kun juuri tässä tulevan asuntomme kohdalla oli pieni lapsijoukko leikkimässä leikkejään. Saivat siis olla kuitenkin lapsia, eivät lapsityövoimaa.

Huonosti käyttäytyviä thaimaalaislapsia harvemmin näkee. Siitä on ehkä lupa olettaa, että vanhemmilta mopo ei ole karannut käsistä, kuten vaikkapa meillä Suomessa joskus saattaa käydä. Ehkä täällä ovat vielä kohdallaan jotkut sellaiset arvot, joita meillä länsimaissa ei enää muisteta olevankaan.

Ei kommentteja: