Kun mikään ei riitä ja mikään ei ole hyvin

Tässä lähtee yhteisiä toiveita taivaalle

Jormas: Jonkun kerran olen puolileikilläni sanonut keskustelun yhteydessä, että on hyvin harvinaista törmätä kahtena päivänä peräkkäin samaan suomalaiseen, joka on kaikkeen molempina päivinä täysin tyytyväinen. Kuulija usein hymähtää, että "noinhan se saattaa olla, mutta kyllä minä olen ihan tyytyväinen" . Harvalle sanomani jää kuitenkaan pohdittavaksi joskus myöhemminkin.

Viimeksi pohdin asiaa nyt aamulla, kun luin Facesta Tuusulassakin menestyneen yrittäjän, Jyri Paavolan Keski-Uusimaa-lehdessä julkaiseman kirjoituksen johdosta syntynyttä keskustelua. Siinä hän perustellusti kertoi mielipiteensä missä ja millainen kauppakeskus Hyrylässä eläisi. Jokainen Hyrylästä jotain tietävä tietää kuinka kotikyläni on kaikilla mittareilla mitattuna ollut vuosikymmenet jotain aivan muuta kuin elinvoimainen.

Mutta kas, nyt Jyrin kirjoituksen jälkeen ei tietäjiä tarvitse kaukomailta hakea, vaan niitä on Face pullollaan. Ja kaikki eri viisautta täynnä. Mutta jotain aivan muuta kuin mitä Paavola tarjosi. Että ei noin, vaan niin tai näin.

Niin tässä kuin monessa muussakin asiassa ei tärkeintä lienekään, että paras mielipide tai näkemys jää elämään, vaan että oma "viisaus" pääsisi vallalle ja "josta olen puhunut jo vuosia" .

Kun joku on sanonut perustellusti jotain järkevää, löytyy meistä välittömästi epämääräinen itseään esille nostava
sissijoukko sahaamaan kolmessa vuorossa sanojan tuolinjalkoja poikki.

Mihin me pystyisimmekään, jos voisimme yhdessä rintamassa olla yhdessä päätettyjen asioiden ja linjausten takana? Miksi emme voi antaa tilaa ja täyttä tukea visioille, vaikka ne eivät olisikaan keksimiämme? 

Aika tietenkin kultaa muistoja, mutta olen sitä mieltä, että kun kansa tuli sodasta, se tiesi mitä tarkoittaa olla yhdessä saman asian takana.

Yhteisiä visioita on kymmenen
vuoden taipaleen jälkeenkin

Koko juttu pomppasi johdannossaan aivan muualle kuin piti, joten ehkä palaan aiheeseen toiste. Sillä piti kirjoittaa siitä, kun joku suomalainen lähtee intoa puhkuen loskaa, pimeyttä ja talvea pakoon Thaimaan auringon alle. Loistava lomamieli säilyy ilmastoidussa lentokoneessa ja ilmastoidussa Suvarnabhumin lentoterminaalissa. Mutta montaa metriä ei tarvitse sen ulkopuolella kävellä kohti ilmastoitua autoa, kun jostain kuuluu ensimmäinen: "Huh, kun täällä on kuuma!" Sitä ennen on kuultu tosin jo moneen kertaan valitukset kuinka joku tulee kurkkukipuiseksi tai muuten kipeäksi ilmastoinnista.