Vielä täällä

päivis: Tähän aikaan lokakuuta olemme aiempina vuosina jo olleet Thaimaassa. Joskus ennen etätyöjaksoni taisivat ajoittua niin, että pääsimme lähtemään lokakuun alussa. Kahtena viime vuotena olen jäänyt osa-aikaeläkkeen kuuden viikon eläkejaksolle lokakuun alkupäivinä.

Vieläköhän tämä iso vihreä mies
löytyy Pattayalta?

Varmaan nytkin, kun tämän kuun alussa jäin eläkkeelle, voisimme jo olla Thaimaassa. Nyt kuitenkin tuli monenlaisia asioita, joiden takia päätimme malttaa olla täällä vielä kolmisen viikkoa.

Kun nyt molemmat leppoistamme, voimme hyvin olla hötkyilemättä. Joutaahan tuonne. Nyt kyllä säät tosin ovat kotimaassa olleet sellaiset, että Thaimaassa varmaan olisi ollut mukavampi olla. Olisi ollut lämmintä ja sadettakin varmaan olisi ollut vähemmän.

Eläkkeellä olo antaa nyt ensimmäistä kertaa mahdollisuuden pitempään oleskeluun Thaimaassa. Eläkeläisviisumin hankinnan lisäksi pitää tällä kertaa miettiä ja hoitaa monenlaisia uusiakin asioita. Raha-asiat ovat niistä tärkeimmästä päästä. Ainakaan minä en haluaisi lähteä Thaimaahan pelkkä luottokortti mukana.

Thaimaassa käteinen raha on kova sana. Ja kun mukana on euroja, bahteja saa vaihdettua paremmalla kurssilla. Voihan paikallista rahaa toki ottaa pankin seinästäkin, mutta vaihtokurssi on silloin kehnompi.

Kun Jorman suunnitelmissa on Harrikan osto, joudumme siksikin viemään tavallista enemmän rahaa mukanamme. Nyt täytyy ensimmäistä kertaa tehdä tullille ilmoitus mukana olevista käteisvaroista. Jos käteistä on yli kymppitonni, siitä pitää ilmoittaa.

Rahan kulkua lentokentällä valvoo nykyään rahakoira. En tiedä onko niitä enemmänkin. Ainakin Massi-niminen koira nuuhkii kentällä käteisen rahan kulkua. On se vaan niin ihmeellistä, että koira voidaan kouluttaa haistamaan, onko matkustajalla mukanaan suuri määrä seteleitä. Kiellettyähän se ei ole, mutta asiasta ilmoittamista ei saa jättää tekemättä.