Taas niitä eläkeläisen kiireitä

päivis: Olen täällä monet kerrat toistellut sitä, että päätin aikoinani lopettaa kiire-sanan käytön. Helpotti kummasti. En kuitenkaan malta olla käyttämättä sitä näissä eläkeläisyhteyksissä. On niin hassu ajatus, että eläkkeellä ollessa kokisi kiirettä. Kuitenkin se näyttää olevan täyttä totta. Aika ei tunnu riittävän millään kaikkeen siihen, mitä pitäisi tehdä.

Joku voi tietysti todeta, että tietysti eläkeläisellä on kiire, kun enää ei pysty tekemään asioita yhtä nopeasti kuin joskus aikaisemmin, nuorempana. Varmaan jossain vaiheessa niinkin, mutta tuo selitys ei kai voi päteä, kun olen kokenut tätä eläkeläisyyttä vasta viikon verran.

Jos olisin vielä töissä, kunkahan tämäkin päivä olisi sujunut?

Aamulla Smartin vienti Vehoon. Jorma ajoi Smartin (tai Martin, kuten me tätä kahdenistuttavaa ajokkiamme kutsumme) ja minä menin Niilon kanssa Suzukilla perässä. Koivuhaasta ajoimme Hyvinkäälle hakemaan maistraatista leimoja Thaimaan eläkeviisumeitamme varten. Leimat olisi kuulemma saatu Helsingistäkin, mutta se oli nyt myöhäistä. Ja sitä paitsi Helsingissä on kuulemma aina ruuhkaa.

Hyvinkäältä ajoimme Helsingin keskustaan Bulevardille lähetystöön. Jorma jäi Niilon kanssa tutkimaan Ruttopuistoa ja minä jonotin (en hirveän kauaa) suurlähetystössä vuoroani. Oikeasti jännitin, että ovatko paperit varmasti ok. Olen viisumihakemusten kanssa stressannut varmaan viikon päivät, mutta nyt se onneksi on ohi. Valmiit viisumit voi hakea ensi keskiviikkona.

Kun laulutunnin alkuun oli vielä mukavasti aikaa, houkuttelin Jorman silakkamarkkinoille. Kaljaasi Olgan kannella ehdimme syömään lohikeittoa ja saaristolaisleipää. Niilo sai sielläkin olla mukana.

Kauppatorilta kävelin Kiasmaan, jossa oli ilmaispäivä. Taaskaan museokortilleni ei ollut mitään käyttöä. Kuinka näin usein sattuukaan kun käyn Kiasmassa?

Sitten lauloin Emmi Pakkasen opastuksella tunnin. Enää on kaksi laulutuntia jäljellä. Laulutunnit olivat työnantajan läksiäislahja, jonka sain itse valita. Hyvä valinta ja hyvä opettajakin.

Kansallismuseon takaa kipaisin kaupan kautta Keravan-junalle, joka vei minut Tikkurilaan. Sieltä menin bussilla Koivuhakaan hakemaan Smartin. Huolenpitosopimuksen ansiosta ensimmäisessä katsastuksessa havaitun vian korjaus, vuosihuolto, katsastus ja auton pesu maksoivat vain 20 euroa. Hyvä palvelukin kuului samaan hintaan.

Ja mikä sitten olikaan odottamassa kotona? Niilon kanssa lenkki tietysti, mutta myös Yhdysvaltoihin lähetetyn dna-testini tulos oli valmistunut. Sen tuloksia ihmetellessä loppuilta onkin mennyt rattoisasti. Jossain välissä ehdin paistaa omenapiirakankin. Nukkumaankin pitäisi mennä, mutta vielä pitää tehdä yhtä ja toista. Ja Niilon on päästävä iltakävelylle. Vieläköhän on täysikuu?