Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 29. syyskuuta 2017

Unisieppari

jormas: Voi olla, että olen aiemminkin kirjoittanut aiheesta. Joka tapauksessa viime kesänä innostuin tekemään unisiepparia ja sen kimpussa on mennyt tovi jos toinenkin. Minusta ei ole koskaan saanut ainakaan suurelta osin tiukkupipoista kristittyä, joten maailmaani mahtuu unisieppari, Nukku-Matti, joulupukki ja monet muut, jotka ovat joillekin ei mitään, joillekin sielunvihollisen ansoja ja joillekin siltä väliltä. Jotkut siis ottavat aiheen minua vakavammin ja luinkin netistä kerran keskustelun, jossa äiti kyseli apuja siihen, kun heille oli syntymässä perheeseen toinen lapsi. Että riittääkö silloin enää yksi unisieppari. Jota sitten jotkut neuvoivat parhaansa mukaan, ja jotkut sanoivat mielenvikaiseksi.

Mutta mikä sitten moinen sieppari on? Unisieppari on pajurenkaasta, lankaverkosta ja höyhenistä tehty Pohjois-Amerikan intiaanien taikakalu, joita myydään matkamuistoiksi ja koriste-esineiksi. Se on alun perin ojibwa-intiaanien perinnettä, mutta 1960-luvun kansalaisuusliike nosti unisiepparin yleisen intiaanikulttuurin tunnukseksi. Unisiepparin alkuperäinen tarkoitus on suodattaa pahat unet ja ajatukset päästäen lävitseen hyvät unet ja ajatukset, mutta nykyisin se on usein koriste-esine.

Ojibwa-taruston mukaan hämähäkki-isoäiti (maailmanluoja) kutoi unisiepparin karkottamaan ihmiskunnan pahat unet. Pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä pitkin Äiti Maahan. Toisen tarinan mukaan pahat unet nousevat aamukasteen mukana tähtiin, josta ne eivät koskaan palaa. Unisieppari ripustetaan sängyn yläpuolelle ja sen väitetään karkottavan pahat unet, mutta houkuttelevan luokseen hyviä unia. Pajurenkaasta tehty unisieppari haurastuu ja hajoaa usein ajan myötä, joka kuuluu asiaan, sillä myös lapsuus päättyy aikanaan.

Nykyisin sosiaalisen median aktivistit pitävät unisiepparin käyttöä kulttuurin varastamisena ja sitä voidaan protestoida. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Ensi kerralla saatan hyvinkin kirjoittaa missä vaiheessa olen oman siepparini kanssa ja kuinka olen sitä tehnyt.

Ei kommentteja: