Kuudes vuosi blogspotia alkaa tulla täyteen

päivis: Ensimmäinen blogialustamme oli Vuodatus. Sitten vaihdoimme blogspotiin. Selailin ihan ensimmäisiä tänne kirjoittamiamme blogeja. Ne ovat aika tasan kuuden vuoden takaa. Välillä vanhoja kirjoituksia penkoessa tulee tunne, että kaikesta on varmaan jo tullut sanottua jotain ja siksi enää ei meinaa millään keksiä uutta sanottavaa. Tyhmä ajatus.

Tuntuu oikeastaan huvittavalta lukea asioista, joista kirjoittaessa ei ole vielä tiennyt mitään tulevasta. Blogspotia aloittaessamme ei vielä ollut mitään varmuutta siitä, että joku päivä asuisimme merikonttikodissa. Ehkä silloin vasta mietimme, että jotenkin nämä asumisasiamme pitää järjestää, koska halusimme jäädä Tuusulan Jokilaaksoon. Matkakodissa emme ehkä kuitenkaan loputtomiin voisi tai haluaisi asua. Jorma saattaa olla tästä eri mieltä.

Eikä tiedetty, että Elämän tähden ry:llä olisi jossain vaiheessa oma kirppari. Se tuli erityisesti mieleen, kun huomasin kirjoittaneeni havaintoja ja kokemuksiakin kirpputoreista.

Enkä tässäkään hetkessä, jakkaralle kavunneena lehteen tulevaa naisjoukkoa
kuvatessani osannut aavistaa, että vajaan vuoden päästä päätoimittajaurani
on katkennut kuin kanan lento. Ilman omaa syytä.

Thaimaassa olimme jo tuolloin alkaneet kulkea. Jorma osa-aikaeläkeläisenä useammin kuin minä. Vasta noina aikoina saatoin alkaa tehdä useamman viikon mittaisia etätyöjaksoja. Aika moni talvikuukausina, ja vähän jo syksyllä ja keväälläkin, julkaistu kirjoitus on kertonut arjestamme Thaimaassa. Vuonna 2011 ei kuitenkaan vielä ollut edes ajatuksissa, että jonain päivänä meillä olisi siellä omistusasunto.

Tuolloin näytin hyvinkin ymmärtäneeni sen, että jos jostain asiasta ei ole olevinaan kuin vähän aikaa, tarkemmin asiaa ajateltua on pakko todeta, että "vähän aikaa" voi olla vaikka 20 vuotta. Nyt sen sijaan on helppo kokea, että vaikkapa vain vuosi tästä eteenpäin on melkein kuin ihan kohta.