Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 26. syyskuuta 2017

Eläkeläisen kiireet

päivis: Lupasin itselleni kaikkein ruuhkaisimpina työvuosinani, etten koskaan käytä kiire-sanaa. Jos ja kun sitä ilmeni, käytin jotain muuta ilmaisua. Esimerkiksi, että on paljon töitä, mutta liian vähän aikaa. Miten asian nyt milloinkin totesin. Huomasin, että sen ansiosta en ainakaan panikoinut tekemättömien töiden takia.

Tässäkään elämänvaiheessa - siis ensi kuun alussa eläkeläisenä ja nyt viimeisiä lomapäivien rippeitä viettäessä - en kiire-sanaa haluaisi käyttää, mutta täytyy myöntää, että tekemättömiä töitä tuntuu olevan vähän liiankin kanssa. Eläkeläisen kiireet on kai herja, mutta ehkä nyt on vaikeampi antaa lupa jättää asioita myöhempään ajankohtaan.

Keittiön arkkupakastimen sulatus on selvästi vain odottanut sitä, että jään pois työelämästä. Pihan merikonteista toinen on ahdettu täyteen muinaisen kaupunkiasunnon varastoon säilytykseen jätettyjä tavaroita. Ja nyt sieltä ennen pakkasten tuloa pitäisi löytää laatikko tai kassi, jossa on monta pulloa jäätyviä juomia. Olen aloittanut etsintäurakan, mutta toistaiseksi huonolla menestyksellä.

Ainakin kaksi vuotta harkinnasta ollut Tuusulanjoen yli tulevan siltamme kaiteiden pesu on edelleen tekemättä. Loman päättymisellä asian siirtämistä ei ainakaan voi perustella. Voisiko tässä kohtaa ajatella, että nyt on jo liian kylmä? Ei ehkä ihan näinä suhteellisen lämpiminä syyskuun lopun päivinä. Jääköön silti ensi kesään. Kuten muutama muukin lämpimää säätä vaativa homma.

Kuva liittyy juttuun. Tässä minä laulan eturivissä vasemmalla.
Kirjoitustöitäkin on jonossa odottamassa. Ja illan omakotiyhdistyksen kokoukseen pitää hankkia ja haalia ties mitä tarjoiltavaa ja muuta tarpeellista. Siksi tätä blogiakin aloin kirjoittaa nyt aamulla, kun kauppaankaan ei voi vielä lähteä. Astianpesukonettahan ei voi jättää yksikseen touhuamaan.

Taitaa olla vain jotain kaupunkilegendaa, että eläkkeellä ollessa joutaa tekemään sitä mitä haluaa. Esimerkiksi lukemaan tuota lainaamaani kirjaston kirjaa. Turha toivo. Vaan huomenna teen sitä mitä haluan: menen ensimmäiselle laulutunnille. Ihan suotta taidan tässä avautua eläkeläisen kiireistä.


Ei kommentteja: