Näin kertoisin Tuusulasta aasialaisille turisteille, osa 3

jormas: Kerholla syötyämme suuntaamme Tuusulanjärven rantamaisemiin, jossa turistibussillinen aasialaisia viettää yönsä. Tähän käytämme kolmea valtakunnallisestikin huippuluokan hotellia. Yksi vaihtoehto on: https://www.gustavelund.fi/fi, toinen on: http://www.krapi.fi/ ja kolmas on: https://www.onnela.com/fi. Kerron, että yksikään valitsemanne vaihtoehto ei kuulu mihinkään ketjuun, vaan ensin mainitut ovat perhehotelleja ja Majatalo Onnelaa ylläpitää Sokeain Ystävät ry.

Jokainen hotelli vastaa iltaohjelmastanne ja jokaisessa on mahdollisuus rantasaunaan ja uimaan Tuusulanjärvessä. Oma erikoisuutensa on hotelli Krapin savusauna. Kerron, että Krapin ja Gustavelundin juuret juontavat 1500- ja 1600-luvuille saakka. Mielenkiintoinen on myös suunnilleen Suomen itsenäisyyden ikäisen Onnelan tarina.

Kun teille kerrotaan kussakin valitsemassanne paikassa sen historiasta, kannattaakin kuunnella tarkkaan, sillä ne kertovat myös ajasta, jolloin itsenäinen Suomi ei ollut kenelläkään edes unelmissa. Olette myös saaneet lyhyen esittelylehtisen Tuusulanjärven tarjonnasta. Niistä valitsemme aamulla, aamiaisen yhteydessä huomenna muutaman.

Huomenna joka tapauksessa kierretään Tuusulanjärvi bussillanne. Maakuntajärvemme rantoineen suorastaan pursuaa kulttuurihistoriaa, johon tutustumisessa menisi varmasti viikko. Järven ympäristö onkin Suomen kulttuurihistorian mekka. Kohteita on kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven kuolinmökistä hautapaikkaan sekä maailmankuulun säveltäjämme Jean Sibeliuksen kotiin Ainolaan. Joka sekin juomatehtaan lailla kuului entiseen Suur-Tuusulaan.

Säveltäjämestaristamme kiertää kansan suussa monta tarinaa. Yksi kertoo, että kun mestaria ei kuulunut kotiin ravintola Tornin useammankin illan istujaisista, oli Aino-vaimo soittanut hotelli Torniin kysyen, että koska tulet kotiin. Vastaukseksi hän oli saanut: "En tiedä, olen säveltäjä, en ennustaja." Hotelli ja ravintola Torni muuten liittyy Helsingin 1920-luvun pilvenpiirtäjähankkeisiin ja valmistui ennen kuin se oli saanut edes rakennuslupaa. Sitä käsiteltiinkin Suomen kaikki oikeusasteet läpi.

Tuusulaan kohdistuneen matkan päätämme toisella puolella olevaan Lassilan luomutilaan. Se on ollut saman suvun hallinnassa vuodesta 1697. Siellä on oiva mahdollisuus tutustua viljelemiseen ja tuotteisiin ilman keinotekoisia lannoitteita. Maistiaisiakin löytyy ehkä ostettavaksi asti ja kotiin tuliaisiksi.

Kerron, että  vaikka Tuusula ei ole varsinaista järviseutua olekaan, vesi on ollut kunnassa keskeisessä asemassa. Esillä on ollut, että Tuusulassa uimavetenä periaatteessa samaa vettä, jota käytetään edelleenkin juomavetenä, sadan kilometrin päästä lähtevä, miljoonan suomalaisen vesi kulkee jalkojemme alla maan uumenissa. Samasta vedestä osansa saa kunnassa oleva pienempi Rusutjärvi, joka vastaavasti laskee puroa, Vuohikkanojaa myöten Tuusulanjärveen. Voidaankin siis perustellusti sanoa, että myös Tuusulanjärvessä on Suomen toiseksi suurimman järven, Päijänteen vettä. Sieltä mistä Helsingin vesi saa alkunsa, on myös Salpausselkä. Sen hiekkaharjujen läpi suodattuvan veden sanotaan olevan maailman parasta, jonka makua ei tarvitse peitellä.

Toivon, että Tuusula jättäisi niin itsellemme kuin meillä kylässä käyville ulkomaalaisille kuvan puhtaasta luonnosta, ilmasta ja vedestä. Että huolehdimme rakkaudella siitä kaikesta, jota meillä on ja josta monessa maassa ei voida edes unelmoida.