Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 6. heinäkuuta 2017

Koti merikontissa osa 3

päivis: Uusi toivo -lehteen kirjoittamassani Merikonttikoti-sarjan kolmannessa osassa kerroin merikonteista rakennetun asunnon sisustamisesta. Otsikoin kirjoituksen "Merikonttikoti on haasteellinen sisustettava":

Kotimme on rakennettu kahdesta, toisiinsa yhdistetystä noin 12-metrisestä merikontista. Pitkät ja kapeat huonetilat tekevät sisustamisesta haasteellisen. Leveämpää huonetilaa on vain kontteja yhdistävän aukon kohdalla.

Merikonttikotia suunniteltaessa keskusteltiin väliseinien rakentamisesta. Ajatuksesta luovuttiin, sillä seinät olisivat vain aiheuttaneet ahtauden tuntua. Kun ylimääräisiä väliseiniä ei ole, voi aamuisin automaattisesti käynnistyvä kahvinkeitin hoitaa samalla herätyskellon virkaa. Kaikkialle asuntoon levittäytyvä kahvin tuoksu on hellävarainen herättäjä.

Väliseinien puuttuessa kalusteet paljastavat, mihin tarkoitukseen mitäkin asunnon osaa käytetään.

Sisustusratkaisuja ajatellessa piti ottaa huomioon myös talon kolme sisäänkäyntiä. Luontevasti yksi niistä muodostuikin ikään kuin pääsisäänkäynniksi, jossa on myös eteinen kaappeineen ja istuinarkkuineen. Käytännössä kaikkia ulko-ovia käytetään lähes yhtä paljon.

Merikonttikodin suuri päätyikkuna ja korkeat sivuikkunat ja ikkunalliset ulko-ovat vaikuttavat niin ikään sisustusratkaisuihin. Ikkunoiden edustat on pääsääntöisesti pitänyt jättää vapaiksi. Tilaa korkeammille kalusteille ja kaapeille on vain rajallisesti. Mahdollista ahtauden tuntua vähentävät ikkunat, joiden kautta sisätila ikään kuin jatkuisi ulos ympäröivään maisemaan.

Parvisänky säästää tilaa

Kun Hyvinkään Asuntomessuilla vuonna 2013 valmistunut Merikonttikoti esiteltiin, se oli sisustettu melko vähin kalustein. Kaikki kävijät eivät sitä ymmärtäneet. Varsinkin lapsilta saattoi kuulla kommentin vaikkapa omituisen pienestä televisiosta, jonka olimme jostain haalineet messurekvisiitaksi. Toisaalta vanha Ikean ruokapöytä ja tuolit pistivät joidenkin silmiin herttaisena yksityiskohtana. Joku taas ihmetteli pöydän paikkaa kaukana keittiöstä. Kaikille ei jaksanut enää toistaa, että messusisustus on vain viitteenomainen.

Makuuhuoneen virkaa ajaa puinen parvisänky, jonka ostimme ja kasasimme paikoilleen Asuntomessuille. Valkoiseksi kuultomaalattu sänky on asunnossamme edelleenkin alkuperäisessä paikassa.

Halusimme parven säästääksemme sängyn alle jäävän tilan. Siihen olemme sisustaneet meitä molempia palvelevan ”työhuoneen”. Kyseinen muutaman neliön kokoinen huonetila on todellisessa tehokäytössä, sillä osaomistuskoira-Niilon nukkumapaikka on työpöytämme alla.

Ikäisemme ihmiset kai harvemmin harrastavat parvisänkyjä. Meille se on paitsi tilaa säästävä kaluste, myös eräänlainen vanhuusmittari. Vitsailemme mielellämme, että sitten kun emme enää omin avuin pääse parvelta alas, meidän tulee huomata, että olemme valmiit hakeutumaan kotikuntamme vanhuspalveluiden asiakkaiksi. Piakkoin sanontaa pitänee päivittää toteamukseen, että apua parvelta poistumiseen pitää etsiä omalta sote-alueelta.

Punainen ei maistu kaikille

Merikonttikotimme keittiö on kirkkaan punainen. Värivalintaa voisi sanoa sattumanvaraiseksi. Asuntomessuilla väristä sai kuulla joitakin kertoja - varsinkin selän takana. Kaikki eivät rakasta eivätkä edes siedä punaista. Ei ainakaan keittiön päävärinä.

 
Samaan aikaan messuilla esiteltiin omakotitalo, jonka tummahkon siniset keittiökalusteet saivat paljon kiitosta. Emme silti ole hävenneet, emmekä katuneet omaa värivalintaamme. Kaapistot on sitä paitsi tehty yksilöllisesti vain omaan tarpeeseemme. Arvoa lisää sekin, että tekijäfirma löytyi omasta kunnasta.

Merikontissa asumista oudoksuville on pitänyt joitakin kertoja selittää, että keittiössämme on myös muun muassa astianpesukone. Ja omasta mielestäni, mikä parasta, Merikonttikodin myötä sain myös uunillisen sähkölieden. Jonkin aikaa matkailuautossa asuttuamme kaipasin uuniruokia. Uskallan jopa väittää, että uunin myötä pitkään pimennossa ollut sisäinen kokkini puhkesi kokonaan uuteen kukkaan.

Merikonttiin on lähes mahdoton sisustaa tavanomaista sohvaryhmää. Siksi sohva puuttuu meiltä kokonaan. Panostimme kahteen mukavaan ”nojatuoliin”, jollaisia tavallisesti näkee pihakalusteina. Kotiamme ei olekaan sisustettu vieraita varten. Jos vieraita tulee enemmän, vietämme mieluiten aikaa pihassa olevassa kodassa. Ulkoa sisälle toimme sen sijaan olkkarin pöydän, jollaista ei joka huushollissa olekaan. Rouheapintainen ja hirmuisen painava myllynkivi piti puisine jalkoineen ja istuimineen kuljettaa perille kottikärryillä.

Ei kommentteja: