Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kesä on omavaraisuuden aikaa

päivis: Kasvihuone on jo viikkojen ajan pitänyt meidät salaatin ja tillin osalta omavaraisina. Muutama kurkkukin on jo kypsynyt. Tomaattien punertamista pitää vielä odotella. Muutaman pienen tomaatin olemme jo voineet kasvihuoneesta poimia. Kasvihuoneviljely opettaa samalla malttia, sillä tomaattien kypsyminen voi tosiaan kestää ikuisuudelta tuntuvan ajan.

Näyttää siltä, että joka kevät olemme oppineet vähän lisää kasvihuone- ja muustakin viljelystä. Kasvihuoneen ulkopuoleltakin olemme saaneet syötävää: herneitä ja mansikoita. Mansikoille emme ole vuosiin tehneet enää mitään, mutta silti marjoja kypsyy ihan mallikkaasti.

Kesäkurpitsan viljelystä opimme ainakin
sen, ettei se kuulu kasvihuoneeseen.
Alkukesällä kypsyivät ensimmäisenä retiisit, jotka tänä vuonna saatiin maukkaina salaattien sekaan. Kokemus on osoittanut, että retiisistä tulee pahaa ja sitkeää, jos sen antaa kasvaa liian kauan.

Ruohosipulia alkaa kohta varmaan olla yli oman tarpeen. Alussa näytti, että siemenistä ei kasva oikein mitään. Yksi edellisvuotinen puskakin tuntui vain kituuttavan ja siemenistä kasvaneet lykkäsivät lähinnä ruoholta vaikuttavaa vartta. Kauniita kukkia saimme kyllä katseltavaksi ja syötäväksikin. Nyt sen sijaan melkein koko kasvilaatikko pukkaa ihan kelvollista ruohosipulia.

Aina pitää myös kokeilla jotain. Emme ehkä arvanneet, että kun kasvihuoneeseen laittaa kesäkurpitsan taimen, se valtaa alaa monelta muulta kasvilta. Veikkaan, että samassa laatikossa olevat porkkanan siemenet eivät ainakaan ole viihtyneet kesäkurpitsan kaverina. Eikä tillinvarsillakaan ole ollut ihan helppoa kesäkurpitsan suurten lehtien naapurikasveina.

Paprikaa olemme kasvattaneet parina kesänä. Niin nytkin. Toistaiseksi paprikan oksilla on vasta muutama pieni, vihreä paprika. Saattaa olla, että väri ei tästä enää muutukaan. Tyypillistä, kun itse kuitenkin toivoisi saavansa punaisia tai mielellään vaikka keltaisia paprikoita.

Perunoita emme tänä kesänä kasvattaneet. Kustaan päivä, 6.6., jolloin perunat pitää vanhan kansan mielestä viimeistään istuttaa, tuli ja meni, eikä meillä ollut mitään maahan laitettavaa. Ehkä ensi vuonna pitää kokeilla, jos onnistuisimme kasvattamaan perunoita ämpäreissä.

Ei kommentteja: