Harmaahaikara ja hauki

päivis: Hankimme alkukesästä laiturin ja perustimme uuden uimapaikan Jokilammelle. Siellä on tullut käytyä lähes joka päivä, yleensä parikin kertaa päivässä. Kylmä sää ei ole estänyt uimasta. Oikeastaan vain sateella pulikointi on jäänyt väliin.

Menemme yleensä laiturille rantapolkua pitkin ja palaamme rantabulevardiksi
kutsumamme reitin kautta. Luonnon vihreys on nyt parhaimmillaan.

Uimareissuilla ja laiturilla istuskellessa tulee seurattua luontoa. Jälleen tänä kesänä olemme voineet nähdä harmaahaikaran lentelemässä Jokilammen yllä. Sillä on myös vakiopaikka Strandölle menevällä siltarakennelmalla. Siellä se tänäkin aamuna istuskeli. Sattumalta kiikarit olivat mukanamme, joten pääsimme tavallaan katselemaan sitä vähän lähempää. Komea lintu.

Olemme päätelleet, että haikara on yksineläjä. Puolisoa emme sillä ole ainakaan nähneet. Ilmeisesti se on kuitenkin päättänyt pitää Jokilammen tienoota kesäkotinaan. Ehkä se joku kesä vielä ilahduttaa meitä haikaralapsillakin.

Kun istumme laiturin päässä, jaksan joka kerta ihmetellä pienten kalojen määrää. Lammella on ilmeisesti aivan valtava määrä kaloja, sillä tuskin laiturin vieressä uiskentelevat ovat ainokaisia. Aivan pienten kalojen lisäksi näkösällä on aina vähän isompiakin kaloja, mutta nekään eivät ole sinttejä suurempia.

Myös lokit, tiirat, ja mitä niitä onkaan, tarkkailevat kaloja. Tänä aamuna joku lintu oli juuri ennen meidän uimareissuamme nauttinut aamupalan laiturilla. Jäljellä oli vain märät jäljet ja kalasta syömättä jääneet suomut.

Eilen meidät yllätti hauki, joka viipyili aivan laiturin päässä. Näytti siltä, että se halusi hetken ihmetellä vedenlämpömittariamme. Ehkä sekin on huomannut, että tänä kesänä vedet ovat olleet tavanomaista kylmemmät. Pintaveden lämpöä osoittava mittari on vain harvoina päivinä näyttänyt 20 astetta. Varsinkin aamuisin lukema on 15 paikkeilla.