Hyvää juhannusta kaikille

jormas: Yöllä muistelin onko mieleen painunut mitään juhannusmuistoja lapsuuden ja nuoruuden ajoilta. Ja olihan niitä. Lapsuuteni vietin Tuusulan Hyrylässä, Korpintiellä, joka ei silloin vielä tainnut olla Korpintie. Se oli vain kotitie. Kotitalomme Paavolan tien toisella puolella oli koivikko, jossa oli joka kesä seudun kakaroiden (siis meidän) tekemät kesämajat, joissa leikittiin intiaania ja milloin mitäkin leiriä. Alueen omisti muistaakseni Every Oy tai jotain sinne päin.

Siitä koivikosta isäni kuten moni muukin haki saunavihdat ja juhannuskoivut, jotka laitettiin rautakangella tehtyihin reikiin jokaiseen ovipieleen aina puuceestä lähtien. Puulämmitteinen juhannussauna kuului myös perinteiseen. Varhaisemmassa lapsuudessani se oli kertalämmitteinen, jossa saunominen alkoi vasta sen jälkeen, kun viimeinenkin koivunkalikka oli palanut, pellit laitettu kiinni ja heitetty häkälöylyt. Kylpyvesi lämpeni samanaikaisesti viereisessä saunanpadassa, jonne vesi kannettiin pihallamme olleesta kaivosta. Pihassamme oli myös betonipohjainen, kaksimetrinen kaivonrengas, jonka isäni oli tehnyt meille uima-altaaksi. Viimeistään juhannuksena se täytettiin vedellä.

Näin jälkeen päin ajateltuna joka vuosi oli aito juhannuksen tunnelma ja jotain erikoista, kun aurinkokaan ei nukkunut kunnolla koko yönä.

Murkkuikäisenä elämääni tuli muuta menoa. Silloin juhannusta vietimme usein Russalla, eli Rusutjärven leirintäalueella ja uimarannalla. Kuvioihin kuului tyttöjen perään vilkuilu ja maailman casanovien puheet heidän valloittamisista. Mutta myös alkoholi. Muistan kun aikuiset puhuivat Russasta, että kuinka seurakunta on voinut vuokrata alueen kunnalle moiseksi synnin pesäksi. Murkkuikäisestä minun piti elää puolet lisää ennen kuin vietin seuraavan kerran juhannusta selvinpäin. Ehkä suomalaista juhannusta voisikin kutsua myös "sepalukset auki hukkuneiden muistopäiväksi".

Nykyisin koen välillä muutenkin kuin iältäni olevani välillä aikuinen. Niinä hetkinä pysähdyn silloin tällöin ajattelemaan joskus vuosisatojenkin ajan osana suomalaisuutta olevien juhlapyhien merkitystä. En muista maista tiedä, mutta Suomi on ollut perin pakanallinen, taikauskojen maa. Joten lähes kaikilla kristikansan omimilla juhlilla on oma, pakanallinen menneisyytensä. Niitäkin lueskelen usein. Tässä jotakin juhannuksesta poimittua:

Juhannusyö on täynnä tulevaisuuden lupauksia ja keskiyön auringon voimasta taiat toimivat parhaiten juhannusyönä. Onhan juhannusta aikoinaan vietetty nimenomaan hedelmällisyyden juhlana. Varsinkin naimattomat, nuoret tytöt ovat tehneet juhannuksena lemmentaikoja. Ja mikäpä estäisi tyttölapsia hulluttelemasta nykyisinkään, varsinkin jos on kova hinku avioon.

Perinteisesti suuri osa taioista on tehty alasti, joten kannattaa olla tarkkana suorituspaikan suhteen, ettei joudu tekemisiin siveyspoliisin kanssa. Helpoimmin tulevan sulhasensa näkee unessa, kun nukkuu vasemman jalan sukka väärin päin jalassa! Tässä muutama muu varma vinkki:

• Jos juhannussaunan jälkeen heittää saunavastan saunan katolle, niin siitä suunnasta mihin vastan puinen pää osoittaa, tulee heittäjälle sulhanen.
• Jos esimerkiksi kieriskelee alasti kasteisessa viljapellossa, on varmaa, että sulhanen ilmaantuu kuluvana vuonna.
• Jos juoksee alasti saunasta ruisvainion ojia, niin yhdeksännessä ojassa tulee sulhanen vastaan.
• Jos kiertää kolmikulmaisen pellon kolmeen kertaan alastomana, niin kolmannella kerralla tulee se tuleva elämänkumppani vastaan.
• Jos juhannusyönä asettaa tyynyn alle ennen nukkumaanmenoa seitsemän erilaista kukkaa, jotka on poimittu seitsemältä eri niityltä, tulee yöllä tuleva sulhanen tervehtimään.
• Kuuntele juhannusyönä käen kukuntaa. Niin monta kertaa kuin käki kukkuu, niin monta vuotta on sulhasen löytymiseen. Jos käki ei kuku lainkaan, tulee sulho vielä samana vuonna.