Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Harrastuksena mielten pahoittaminen

jormas: Myllykylässä on aikoinaan arvatenkin kunnan rakentama valaistu kuntopolku, joka lienee ollut joskus niin sanottu pururata. Reitin varrella oli kuntolaitteitakin. Nykyisin yksityisen maalla olevalla polulla ei liene maanomistajan lupaa. Sanon sitä urbaaniksi luontopoluksi ja sen varrella elää muun muassa liito-oravayhdyskuntakin.

Itse leikkaan nurmikon siltä joskus ja kuntakin kerran syksyllä. Kunta ei ehkä leikkaa siksi, että sillä olisi mukavampi kävellä, vaan siksi, että siihen on helpompi tehdä talvella latu. Jos tulee lunta siis. Latua ylläpitää Myllykylän Mylly arvatenkin kunnalta saaman korvauksen tai avustuksen turvin. Minäkin sitä joskus kelkallani tamppailen. Luulen, että kunta maksaa myös valaistuksen, joka ei pysy kunnossa, ellemme mekin aina silloin tällöin siitä kunnan suuntaan marmata.

Kaikin tavoin sopiva kokonaisuus sekä työn ja kustannusten jako. Joten yhteisen hyvän eteen voi toisiaan tehdä itsekin yhtä jos toista jatkuvan valittamisen sijaan, kun ei kunta sitä eikä tätä.

Aivan oma lukunsa ovat sosiaalisessa mediassa ne tai he, joilla mitä ilmeisimmin ainut kirjoittamisen tarkoitus on oman sekä muiden mielen pahoittaminen. Niissä asioissa on muutamia kestosuosikkeja, kuten koiranpaskat ja kissan kiinnipito. On jotenkin sata varma, että jos jompaa kumpaa sohaisee, niin satamäärin tulee palautetta ja luntakin tupaan, sanoo mitä tahansa. Itse en niistä mieltäni pahoita, sillä kohtalaisen pahasti tulee välillä sanottua itsekin. Joskus vain provosoidakseni.

Helpompi harrastus on roskien keräily, vaikka siinäkin saa joskus "koko kansan mediassa" suut ja korvat täyteen kaikkea sitä mitä en suuhuni tai korviini halua. Kerran minua aikani häiritsi epäsiisti kiertoliittymä kotikulmilla, joten otin Kuuautomme ja harjan mukaan ja lähdin siivoamaan sen. Päivis ikuisti kuvan, jonka laitoimme Faceen. Niin jo oli itse itsensä poliisin tai jonkun muun virkavallan edustajaksi nimennyt vaahtoamassa, että onko sinulla lupa harjata liittymässä, sillä tiealueella pitää hänen mukaansa sellainen olla.

Sitten kerran peräänkuulutin, että olisiko kotikunnassani jotain paikkaa, jonne voisin viedä roskia ynnä muuta luontoon tai tienposkeen heitettyä, jos ja kun kerään niitä, sillä koen sen oivaksi tavaksi kantaa yhteiskuntavastuuta. Silloiseen keskusteluun osallistui nytkin valtuustossa istuva, kuntalaisten valitsema vastuullinen päättäjä. Joka oli julkisesti sitä mieltä, että ei tietenkään ole, sillä mahdollisesti veisin sinne omia roskiani. Kerroin kohtuullisen selväsanaisesti mielipiteeni, johon en enää saanutkaan vastausta.

Vuosi sitten kysyin Facessa Riihikalliossa, virolaisilla rekisterikilvillä olevasta, hylätystä autosta. Että miten sen saisi siirrettyä pois tarkoituksenmukaiseen paikkaan? Ei ilmeisesti mitenkään, vaikka se taitaa olla kunnan maalla. Senioreiden kotien lähes pihapiirissä. Toinen toistaan parempia neuvoja tuli, mutta ei yhtään käyttökelpoista. Ehkä tympein oli itseeni nähden kohtuullisen nuoren, sanoisikohan typykän mielipide, että se siivoaa ketä häiritsee. No, auto on edelleen samalla paikalla, sillä kunnan mailta ei sitä sivullisen parane roudata ilman lupaa mihinkään. Jokunen päivä sitten koira nuoli sen vieressä veristä tassuaan, kun oli loukannut käpälänsä kyseisen auton rikotun ikkunan lasinpalasiin.


Ei kommentteja: