Tänään on päivä, jolloin ylioppilaat ovat voineet taas laittaa lakit päähänsä näyttämättä naurettavilta. Vanhoissa Suomi-filmeissähän ylioppilaat pitävät lakkia muinakin aikoina vain korostaakseen omaa oppineisuuttaan kouluttamattomiin verrattuna. Se naurattaa.
Olin nuorempana joissain asioissa melko radikaali. Ylioppilasvuotenani se ilmeni muun muassa niin, että en arvostanut ylioppilaslakkia enkä oikein koko -instituutiotakaan. Harkitsin jopa, että jätän koko seremonian väliin. En jättänyt, mutta päätin olla hankkimatta lakkiaisiin omaa lakkia.
Menin kirjoitusten jälkeen töihin Suomen Väri ja Vernissa -nimiseen liikkeeseen, jossa samaan aikaan hankki lisätienestejä insinööriopiskelija Raimo. En muista, kummanko idea se oli, että lainaan hänen lakkiaan.
Raimo toi lakkinsa minulle ennen ylioppilasjuhlan harjoitusta. Koululla kaikki laittoivat hankkimansa lakit juhlasalissa olevalle pöydälle. Kun lakit olivat sievästi rivissä, ei jäänyt epäselväksi, mikä niistä koristaisi minun päätäni. Lakki oli nähnyt jo monet ylioppilaiden ja työläisten juhlat. Luultavasti varsin kosteita vappuja viettäneen Raimon päässä siitä oli tullut juuri sellainen kuin voi kuvitella. Vähintäänkin nuhjuinen.
 |
| Vapun juhlinta rajoittunee tulevinakin vuosina hillittyihin lounaisiin perhepiirissä. |
E. R. Wahlman Oy:n myymälä sijaitsee Helsingin Sofiankadulla. Sieltä sain tulevina vappuina päähäni laitettavaksi lakin, johon muun muassa on kultafoliopainalluksena laitettu nimikirjaimeni. Lyyra on kultaa. Ja kaiken kukkuraksi Wahlman vielä lupaa, että lakki pysyy hienona ja edustavana vuosien ja riehakkaidenkin vappujen jälkeen.
Lakki tosiaan näyttää edelleen kuin suoraan pakasta vedetyltä. Tosin, yhtään riehakasta vappua en lakki päässäni ole ainakaan tähän mennessä viettänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti