Tiukkapipoiset hengen miehet ja löylynsielu

jormas. Aikoinaan olin Jyväskylän Katulähetyksen toiminnanjohtaja, johon pestiin kuului myös työntekijöiden rekrytointi. Tarjokkaita oli aina yllin kyllin, sillä olimme hyvässä kurssissa oleva työnantaja. Moni valinta, tekijä ja niiden ympärille syntynyt tarina on jäänyt elämään.

Koska Katulähetys oli kristillinen työnantaja, oli joukossa myös niin sanottuja armoitettuja hengen miehiä. Jotka työhön päästyään tai viimeistään koeajan jälkeen ilmoittivat, että heidän työnantajansa on Taivaan Isä ja sinä Jorma Soini saat suksia määräyksinesi minne tykkäät.

Joskus olin helisemässä. Kun työhön kuului siivota myös oksennuksia niin sanotussa märässä päässä, työntekijä löytyikin julistamassa hengen sanomaa usein silmissä toipuvan alan miehen tai naisen kodista. Joka lankesi säännöllisin väliajoin ja joka viihteeltä tultuaan kulki päivän kaksi otsa kurtussa, ilme synkkänä ja mustanpuhuva raamattu kainalossaan. Heistä yksi työntekijä sanoi kerran, että on olemassa kyyneleitä ja kyyn eleitä. Ja lisäsi, että niitä samoja piirteitä löytyy työntekijöistäkin.

Mutta hengen miehissä oli myös loistavia työntekijöitä. Tiukkaakin tiukempi hengen mies oli Lampisen Harri, jonka palkkasin kesälomittajaksi. Pestaukseni johdosta joidenkin lähiseurakuntien paimenet olivat yhteydessä puheenjohtaja Jaakko Koivuseen. Että jos ei Soini ota työntekijävalintaa takaisin, seurakunta lopettaa kaiken yhteistyön Katulähetyksen kanssa. Johon puheenjohtaja, että toiminnanjohtaja Soinin tuntien, hän ei ota valintaa takaisin.

Lampisen Harri oli parasta mitä minulle oli tällä hengen miesten sektorilla vähään aikaan tapahtunut. Hän luki työtovereille madon luvut. Että ette ole töissä Jumalan valtakunnassa, vaan Katulähetyksellä. Ja iso kirja antaa selvät ohjeet miten suhtautua työnantajaan.

Näissä pyörteissä oli yksi työntekijä sitä mieltä, että minulle on kuuma osasto varattuna tuonpuoleisessa jo pelkästään siksi, että minut on kastettu yhden ainoan kerran. Silloin kun sain nimen, jolla minut liitettiin Isän yhteyteen ja jolla hän minut tuntee.

Tämä samainen työntekijä oli jossain vaiheessa pyrkimässä Jyväskylän baptistiseurakunnan jäseneksi. Mutta joutui tulemaan takaisin niin sanotusti häntä koipien välissä.  Saatesanoilla, että palataan asiaan sitten, kun olet palannut takaisin ensimmäisen vaimosi luokse. Tunnustan, että olin aidosti vahingoniloinen.

Mutta näkemykset eivät siitä pehmenneet. Järjestin Kalliomäen puolimatkankodissa saunaillan, mutta yksi työntekijä ei voinut tulla löylyhuoneeseen. Sillä kiukaalla oli vuolukivestä tehty saunanhenki, joka ei löylykutsusta kieltäytyneen mielestä ole Herran henki, joten se on perkeleestä. Saunan henki pysyi kiukaalla ja hengen mies pukuhuoneessa.

Olen jatkanut paatunutta elämääni, sillä ostimme päiviksen kanssa Kansainvälisiltä Markkinoilta kiukaalle saunanhengen tilalle löylynsielun. Sen nimesimme Matti Paanaseksi.