Koti ja kotiseutu

päivis: Olen tuntenut aina kotiseuturakkautta. Tunnen kovasti olevani keskisuomalainen, jolle Jyväskylällä, synnyinkaupungillani, on erityinen merkitys. Nyt voin jo sanoa niin, sillä suurimman osan entisestä elämästäni olen kuitenkin asunut Jyväskylän maalaiskunnasta. Siis kuntaliitoksen jälkeen nykyisessä Jyväskylässä.

Jonkinlaista kotiseuturakkautta olen aina tuntenut myös rajan takaiseen Karjalaan. Isäni ja hänen vanhempansa, isovanhempani, tulivat sieltä evakkoina Jyväskylän seudulle. Sanon usein, että olen puolievakko. Se tuntuu mukavalta. Sijoittaa minut kartalle.

Tuusula on ollut osa elämääni suunnilleen 15 vuoden ajan. Kuten äskettäin kirjoitin, ennen onnistuin aina eksymään täällä. En oikein tiennyt, miten varsinkin Jyväskylän suunnasta tullessani löydän Jokilaaksoon, jossa silloin oli vain kota ja huvimaja.

Jos erehdyin menemään Hyrylään, siellä vasta eksyksissä olinkin. Nyt on jo onneksi toisin. Olenhan taksikortin ajettuani suorittanut Tuusulan paikallistuntemuskokeen. Ainakin silloin, vajaa neljä vuotta sitten, kunta ja sen kolme taajamaa olivat hyvinkin hallussa. Taksikuskia minusta ei sentään tullut.

Olen tuusulalaistunut. Tunnen tämän kotikunnakseni, vaikka voisin väittää tuntevani itseni myös helsinkiläiseksi tai jopa laukaalaiseksi. Laukaassa olin kirjoilla "verosuunnittelun" vuoksi. Helsinkiläisenä olooni liittyy taas työ, työ ja työ. Ei ehkä tullut elettyä ihan tavanomaista kaupunkilaiselämää. En kypsynyt stadilaiseksi.

Kävin tänään naapurikunnassa Keravalla. Myönnän että tunnen hienoista kateutta keravalaisia kohtaan. Kerava on entistä Tuusulaa, mutta se on hyvin kaupunkimainen paikka. Kaupunkihan se onkin. Kaupunkia en kadehdi. Keravalta ei mitään Jokilaakson kaltaista löydä hakemallakaan.

Keravalla on kuitenkin jotain sellaista, jota Tuusulassa ei ole keksitty. Siellä on muun muassa ehkä jopa satoja kirsikkapuita, jotka puhkeavat kukkaan näinä aikoina. Tai puhkeaisivat, jos ei olisi näin kylmä. Keravalaiset ovat jopa keksineet tapahtuman nimeltä Kirsikkapuukierros. Se oli viime sunnuntaina, jolloin kukat eivät olleet vielä auenneet. Kiitos tämän kylmyyden.

Keravan kirjasto tuntuu myös olevan jatkuva kulttuuritapahtumien keskipiste. Pystyisipä Tuusulakin samaan.

Kun tänään luin Hesarin etusivulta kokosivun ilmoitusta, jossa mainostettiin Hyvinkäätä, toivoin, jos en nyt olevani hyvinkääläinen, niin ainakin ajattelin, että jospa meillä Tuusulassakin keksittäisiin jotain vastaavaa. Sanoitettaisiin uudelleen koko kunnan hienous ja vetovoima.