Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kesä tulee verkalleen

jormas: Hetken jo näytti ilmojen osalta siltä, että tässä mennään vauhdilla kohti kesää. Ja niin varmasti mennäänkin, mutta se ei kaikilta osin siltä näytä. Pakkasta saattaa olla Etelä-Suomessakin yöaikaan kymmenkunta astetta, joka osaltaan ei anna talven lopuille vielä kyytiä. Lintuja on tullut lämpimimmistä maista melkoisia määriä, joista toisen pärjäävät paremmin kuin toiset. Voisin kuvitella, että hyönteissyöjillä on todellinen pääsiäisajan paasto, sillä syötäväksi kelpaavia lentelijöitä ei ilmassa juuri näy.

Pääsiäisenä luin myös yhden tarinan kansallislinnustamme, joutsenesta, joka oli puolisonsa kanssa juuttunut järven jäähileeseen. Ne olivat sitten nokillaan alkaneet murskata jäätä muutaman kymmenen metrin päässä olevaa sulaa vettä kohti. Voimakkaampi, arvatenkin uros jaksoi uurastaa, mutta heikomman voimat loppuivat ja se juuttui jäihin uudelleen. Mutta isäntä jatkoi toivottomalta tuntuvaa tehtäväänsä. Ja kun ilta koitti, se saavutti kuin saavuttikin sulan veden. Myös jäihin juuttunut puoliso sai tästä lisää voimia ja sekin pääsi puolisonsa rinnalle.

Sekin minulle selvisi, miksi joutsen juuttua jäihin, vaikka lähistöllä olisi sulaakin vettä? Siksi, että kun lintupariskunta on reviirinsä valinnut, sitä pitää vartioida ja tarvittaessa myös puolustaa.

Toki on muitakin lintuja, mutta joutsen on yksi sellainen, joka valitsee puolisonsa eliniäksi. Kun toisesta aika jättää, tai pitäisikö sanoa niin, että se jättää ajan, niin jäljelle jäänyt elelee leskenä loppuikänsä. Juuri näitä ovat etupäässä ne, jotka käytännössä kesyyntyvät hyvinkin kesyiksi.

Meille Vartiosaaressa, Vailla vakinaista asuntoa yhdistyksen kesäpaikassa oli yksi sellainen. Nimikin sillä oli, jota en muista. Mutta sen muistan, että se tuli keittiöön syömään kanssamme. Sen verran uljas fogeli se on, että Vartsikan yhteinen kissakin sitä kunnioitti.
Meillä Jokilaakson Jokilammilla ovat joutsenet joka kesäisiä asukkaita, mutta pesineet ne ovat vain kerran. Sillä seuraavana keväänä yksi ajattelematon tai itsekäs kalastaja kumiveneensä kanssa rantautui pesimäaikaan joutseniemme pienellä pesimäsaarella, jotka lopettivat lastentekopuuhat siihen. Mutta tänäkin vuonna jaksamme uskoa, että maisemiin jo ilmestynyt pariskunta aloittaisi pesimäpuuhat Jokilammillamme.

Ei kommentteja: