Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Blogikirjoituksistamme

jormas: Kuuden ja puolen vuoden ajan olemme päiviksen kanssa kirjoittaneet blogeja joka päivä. Vuoropäivin. Luulen, että yhden käden sormilla on laskettavassa päivät, jolloin blogia ei ole syntynyt. Silloin olemme olleet totaalisesti dataliikenneyhteyksien ulkopuolella ja kirjoitus on jäänyt julkaisematta, vaikka olisi tehtykin. Seuraavana päivänä sitä ei nimittäin saa julkaistua eiliselle.

Kaikkiaan blogejamme on luettu yli 140 000 kertaa. Meillä se on paljon, mutta joillekin "ammattiblogisteille" vähän. Valtakunnan ykkösiä saatamme sen sijaan hyvinkin olla kirjoitettujen blogien määrässä.  Yli 2000 blogia on iso määrä, vaikka sitä vertaisi mihin. Ehkä joskus poimimme niistä osan ja teemme paperikirjan, jonka julkaisemme. Jota sitten jaamme jollakin tavoin. Vaikka lahjaksi tai muuten vain.

Kirjoituksilla on ollut myös tietoomme saakka tulleita merkityksiä. Yksi merkityksellisimmistä on, että osin niiden ansiosta puhkaistiin Sininauhakonserniin pesiytynyt mätäpaise, joka oli hävittämässä koko konsernin.

Mutta muitakin merkityksiä on. Kerran "joku" anasti kotitieltämme Jokilaaksossa kukka-amppelin ja auto tallentui kameravalvontaamme. Kirjoitin tapauksesta superilkeän blogin. Rekisterinumeron perusteella jäljitin auton omistavan yrityksen ja jaoin blogikirjoitukseni kyseisen yhtiön toimitusjohtajan sähköpostiin sopivilla saatesanoilla maustettuna. Ja ei aikaakaan, kun firman autoa lainannut työntekijä soitti, että voisinko mitenkään poistaa kirjoitusta, sillä hän oli joutunut puhutteluun. Ja saanut ukaasin, että selviää varoituksella, jos poistan blogikirjoituksen, jonka yrityksen johtaja sanoi kaatavan koko pienen firman, jos se leviää netissä. Ja jos en poista, hän sanoi saavansa kenkää. Tähän minä, että poistanhan minä, kun tuot kukka-amppelin takaisin. Tunnin päästä kukka-asetelmamme keikkui entiseen tapaan postilaatikkomme kupeessa.

Alussa lukijamäärät olivat varsin vaatimattomia. Ensimmäinen kasvu tapahtui, kun kirjoitimme kuukauden ajan tunnelmia Hyvinkään asuntomessuilta, jossa Merikonttikotimme ja me olimme näytillä sen ajan. Myös viikko, jolloin kävelimme Seitsemän veljeksen vaellusreitin oli suosittua luettavaa. Thaimaassa olomme kiinnostaa ehkä ihmisiä enemmän kuin Jokilaakson elämä. Ehkä jotkut tekevät kirjoitustemme avulla mielikuvamatkoja Aasiaan. Jossain vaiheessa opimme laittamaan blogeihin hakusanoja, jotka ovat lisänneet lukijamäärää. Aivan oma lukunsa suosioon on, kun mielestämme linkittämisen arvoisia kertomuksia linkitämme Facebookin kautta.

Jotkut yksittäiset kirjoituksemme ovat olleet varsin luettuja. Etukäteen emme juuri ole osanneet arvata mikä kirjoitus nousee suosituksi. Yllätys onkin, että piikkipaikkaa, lukijaennätystä pitää päiviksen kirjoitus thaimaalaisen ajokortin hankinnasta. Viiden luetuimman joukossa on kaksikin Sjöblomin Juhanista kertovaa kirjoitusta. Kestosuosikki siis, jonka suosion perustana oletan olevan ihmisten kateuden. Sekä tietty, että rikkaiden elämä kiinnostaa. Mukavaa, että suosittu on ollut myös kulku- tai kodittomista koirista kertova kirjoitus. Mutta sekin kiinnostaa ihmisiä, kun päivis piti farmareita yön pakkasessa.

Ehkä kuitenkin eniten ilahduttaa, kun maailmalla resutessamme joku ventovieras tunnistaa meidät ottaen hihasta kiinni ja sanoo: "Hei hei, onpa mukava nähdä, vaikka emme ole koskaan tavanneetkaan. Me kuitenkin tunnemme teidät, sillä olemme blogienne vakituisia lukijoita."

Ei kommentteja: