Mukavaa kun on liikuteltava koti

päivis: Olen joskus kauan sitten pohtinut blogissani, kenelle merikontissa asuminen sopii. Se oli ennen kuin edes itse asuimme omaa Merikonttikotiamme. Kokemus asumisesta siis puuttui. Silloin totesin, että jos katsoo Container Atlas -kirjaa tai vähän googlaa suuren maailman merikonttiratkaisuja, vastaus on tietysti, että se sopii kenelle tahansa. Yhtälailla köyhälle ja rikkaalle. Merikontti tai niiden yhdistelmä taipuu vaikka minkälaisiin ratkaisuihin, suuriksi ja pieniksi kodeiksi.

Kun tänään johdin ensimmäistä kertaa Myllykylän Omakotiyhdistyksen johtokuntaa puheenjohtajan roolissa, jouduin toteamaan, että seuraava kokous voidaan pitää meillä, mutta menemme silloin kotaan. Kodassa mahdumme istumaan niin, että jokaisella on jonkinlainen näköyhteys toisiin. Merikonttikotimme huoneiden muoto ja sisustus kun ei taivu vastaavaan.

Tuon väitteen voisi tietysti torpata hetkessä. Kyllä meille sisällekin mahtuisi, mutta ainakaan samankaltaisia istuimia ei kaikille löytyisi.

Tuossa muutaman vuoden takaisessa blogissani kirjoitin Hesarissa julkaistusta jutusta, jossa nuori arkkitehtiopiskelija visioi vanhoille, suurille omakotitonteille piha-asuntoja, yksiöitä, joissa voisi asua hänen kaltaisiaan nuoria ihmisiä. Miksi ei myös joku omakotitaloa asuvan lapsiperheen isovanhemmista, esimerkiksi? Silloin se toimisi eräänlaisena mummonmökkinä. Tuota jälkimmäistä ideaahan me usein nostimme esiin, kun kokemusta merikonttikodissa asumisesta alkoi karttua.

Tässä kuvassa on jo nostalgiaa. Puolikas kodistamme oli tehnyt ensimmäisen
matkansa, joka päättyi Hyvinkään Asuntomessuille. Toinen puolikas nostettiin
hetkeä myöhemmin rekan kyydistä tämän kontin viereen. Elettiin kesää 2013.

Olen aina välillä tuntenut jonkinlaista kateutta, kun olen katsellut kuvia hienoista merikonttiasunnoista. Olen kuitenkin onnistunut karistamaan kateuden pirua harteiltani, kun olen muistanut, että meidän asuntomme on siirrettävissä. Jo joskus haaveilemamme toteutus toiseen kerrokseen lisätystä kontista olisi muuttanut pientalomme sellaiseksi, että sen siirtäminen olisi ollut vähintään hankalaa. Ei mahdotonta kuitenkaan.

Välillä ajattelen, että minne lähtisimme evakkoon, jos kotinamme toimivat kaksi konttia (ja merikonttisauna ja muutama muukin pihassa oleva merikontti) pitäisi siirtää muualle. Ehkä tulevaisuutta jossain muualla voisi visioida kesämökkipohjalta. Jos eläköidyttyäni olemme pitempiä aikoja Thaimaassa, kotimaan asunnoksi riittäisi kesämökki. Merikonttikoti tosin on lämpöeristetty niin, että se toimii ympärivuotisena asuntona, olimmepa missä tahansa.

Mutta jotta Merikonttikotimme saataisiin luvan kanssa pystyttää jonnekin järven, meren, joen tai lammen rantaan, se tarvitsisi varmasti vähintään puisen ulkovuorauksen, jota täällä syrjäisessä Jokilaaksossa siltä ei vaadittu. Viihdymme Tuusulassa, emmekä ole täältä lähtemässä mihinkään. On kuitenkin mukavaa ja mieltä virkistävää, kun on koti, jonka voi tarvittaessa lähes helposti nostaa rekan kyytiin ja vaihtaa maisemaa. Sehän yksi merikonttiin rakentamisen alkuperäisistä ajatuksistakin oli.