Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 28. helmikuuta 2017

Ihan kaikkea en jaksa uskoa

päivis: Pari päivää sitten Hesarissa oli varsin pitkä kirjoitus, jonka aiheena oli rasismi. Haastateltavana oli "kokemusasiantuntija", nuori suomalaisnainen, jonka isä oli Afrikasta. Kertoja itse oli syntynyt Suomessa. Ihonväri oli siis jonkin verran tummempi kuin suomalaisilla yleensä.

Haastateltu vuodatti avoimesti rasismia, jonka kohteeksi hän kertoi jatkuvasti joutuvansa. Anteeksi vaan, mutta en ihan suostu nielemään hänen puhettaan.

Nuori ja varsin sievä nainen väitti, että junassa (tai bussissa) hänen viereensä ei istuta. Tai jos hän istuu jonkun viereen, tuo aikaisemmin penkille tullut saattaa vaihtaa paikkaa. Sen lisäksi häntä on solvattu sanallisesti, mutta myös päälle on syljetty. Syyksi näihin nainen nimeää rasismin.

Kuljen päivittäin junalla töihin ja takaisin. Olen myös vuosien varrella käyttänyt paljon varsinkin metroa ja ratikoita. Kerran muistan ratikassa, kun joku päihtynyt nainen alkoi puhua törkeyksiä jollekin maahanmuuttajan näköiselle ihmiselle. Kerran taas junassa suomalaisnainen haukkui toista, todennäköisesti lievästi kehitysvammaista suomalaisnaista. Ensin mainitussa varmaan oli kyse rasismista, toisessa muuten vaan huonosta käytöksestä.
Ehkä näiden viereen ei tekisi mieli mennä junassa istumaan.
Olen mielestäni tosi tarkka tekemään havaintoja ihmisistä ja heidän käytöksestään. Naisen esittämiä tilanteita, joissa junassa matkustavat, vierasmaalaisilta näyttävät ihmiset olisivat saaneet osakseen epäasiallista tai edes hienovaraisen epäasiallista kohtelua, en muista koskaan nähneeni. Varsinkin junassa on usein paljon vierasmaalaisia. Ja heistä varmasti vain pieni murto-osa on lentokentälle meneviä tai sieltä tulevia turisteja.

Voi tietysti olla, että omat kulkuaikani ovat sellaisia, että liikkeellä on vain aamu- tai iltapäiväväsyneitä ihmisiä, joille on tärkeintä, että pääsee edes johonkin istahtamaan matkansa ajaksi. Rasistiseen käytökseen ei ole aikaa eikä mielenkiintoa. Jos ravintolasta palaavien suusta puolenyön jälkeen kuulee törkeyksiä, se ei vielä anna oikeutta yleistää kaikkia suomalaisia rasisteiksi.

On minullakin omat inhokkini, kun kuljen junassa tai muissa julkisen liikenteen välineissä. Tuskin vaihdan paikkaa, jos viereen istuu joku juoppo tai narkkari. En kuitenkaan itse istu koskaan sellaisen viereen, jonka jo päällepäin voi arvella olevan pahasti humalassa tai muuten sekaisin. Mekastavat teinit saavat myös joskus miettimään, että siirtyisikö johonkin kauemmaksi istumaan, mutta sellaistakaan en muista tehneeni.

En tiedä mikä noiden melkeinpä jonkinlaisilta trolleilta vaikuttavien juttujen tarkoitus on. Miksi Hesari niitä julkaisee? Ja miksi ihminen, joka todennäköisesti pystyy elämään aivan tavanomaista elämää, haluaa leimata suunnilleen kaikki kantasuomalaiset rasisteiksi? Joskus olisi hyvä miettiä ylipäätään ihmisten huonoa käytöstä sen sijaan, että kaivetaan ensimmäisenä esiin rasismi.

1 kommentti:

Riikka kirjoitti...

Mitä ihmettä?
Joitakin aikoja sitten kirjoitit häirinnästä ja kerroit, miten raksalla töissä ollessasi sinua oli ahdisteltu ja muistaakseni vielä miten se vieläkin, kun ajattelet, tuntuu ikävältä ja vastenmieliseltä.
Ajattelepa, jos vaikka minä sitä lukiessani olisin kommentoinut, että nyt kyllä Päivi trollaa ja leimaa kaikki kantasuomalaiset sovinistiahdistelijoiksi, kun minäkin olen ollut raksalla töissä, ja muissakin miesvaltaisissa työpaikoissa, eikä minua ole koskaan ahdisteltu enkä ole nähnyt ketään muutakaan ahdisteltavan.
Eihän se, ettei minulle ole tapahtunut jotain, tai että sinä et ole nähnyt jotain tapahtuvan, ole vähäisinkään tae siitä, ettei sellaisia asioita ihan oikeasti tapahtuisi.
Arvelisin, että juttu julkaistiin HSL:n Päätepysäkki syrjinnälle -kampanjan johdosta, vaikka Hesarin tarkoitusperistä en tietenkään voi mitään varmaa sanoa. Joka tapauksessa minusta oli hyvä, että tuo kyseinen juttukin julkaistiin, siitäkin huolimatta, että lukiessa tuli vähän ahdistava olo: jos minä joutuisin joskus todistamaan tuollaista tilannetta, olisiko minulla kanttia avata suuni ja puolustaa tai edes ilmaista myötätuntoni solvatulle. Hyvä kuitenkin, että sain sen artikkelin ansiosta edes miettiä asiaa ja mielikuvaharjoitella.
Tuo kampanjahan ei ole rasisminvastainen, vaan sillä halutaan kiinnittää huomio kaikenlaiseen syrjintään ja huonoon käytökseen liikennevälineissä.
Sinänsä minusta toki on terve reaktio, ettei ihan kaikkea lukemaansa jaksa uskoa.