Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 22. marraskuuta 2016

Sininauhakonsernin paluu?

jormas: "Kiviniemen Aarne on saanut kenkää."  Tällainen viesti kilahti eilen aamupäivällä puhelimeeni. Tunsin hyvää mieltä ja helpotusta, mutta myös vahingoniloa. Vahingonilon syy oli Sininauhaliiton ja Sininauhasäätiön operatiivisen johtaja Kiviniemen henkilökohtaisuuksiin mennyt päätös, jolla hän jätti maksamatta minulle sopimuksen mukaisen ja lupaamansa korvauksen päivälleen vuoden tekemästäni työstä Sininauha Oy:n toimitusjohtajana. Mielestäni päätöksen syy oli itsensä ylentäminen, ilkeys ja halu kyykyttää, sillä Aarne toimi silloin myös kyseisen osakeyhtiön hallituksen puheenjohtajana. Sen lisäksi siis, että käytti omistajan valtaa. Kiviniemi ei edes suostunut keskustelemaan olisiko korvaus oikeus ja kohtuus, vaan totesi ainoastaan, että "en ole luvannut". Oli sana sanaa vastaan, jossa tosin siinäkin olisin voinut pärjätä. Mutta asia ei ole minulta unohtunut ja siihen palaan. Vaikka ilkeydestä ei saa kuin mieltä myrkyttävää vahingoniloa, suon vastavuoroisesti nyt itselleni annoksen tätä mielenmyrkyttäjää.

Aarnen päätös jättää maksamatta vuoden työstä, teki minulle henkilökohtaiseksi Kiviniemen vision tuhota koko Sininauhakonserni. Toki se oli sitä muutenkin, sillä päihdetyön aito kutsumus ei lakkaa, vaikka palkkapussi lopettaa tulemisen. Aiheesta olen kirjoittanut 11 osaa blogipalstallamme nimellä: "Sininauhakonserni in memoriam". Kirjoitusten julkaisupäivät ovat: 22.4., 28.4., 4.5., 14.5., 24.5., 7.6., 9.6., 23.6., 5.7., 8.8. ja 11.9.

Henkilökohtaisuudesta saamani polttoaineen jokaisen tipan olen tarvinnut, sillä vaikka harmaita eminenssejä ja muita tukijoita oli kentällä useita, harva näki tarpeelliseksi laittaa itseään julkisesti likoon. Osa myös pelkäsi muuten vaan, osa oman työpaikansa, osa maineensa ja osa järjestönsä puolesta. Olin julkisuudessa käytännössä yksin, vaikka moni tekikin veran alla työtä todella härskin kaappausyrityksen mitätöimiseksi. En ollut yksin ja kieltämättä ilahdutti, kun sain palautteita, että blogikirjoituksillanikin on ollut vaikutuksensa. Koin ja koen, että en elämöinyt turhaa. Vaikka käytännössä koko Sininauhasäätiön omaisuus on kerätty toimitusjohtaja-aikanani, koen että Sininauhan kannalta suurimman työn olen tehnyt nyt. Työsuhteeni päätyttyä.

Mutta vaikka asian tärkeä polttoaine oli henkilökohtainen, oli vihkipappini, Aarne Kiviniemen etujen ja ministeritason palkkojen kahmimiselle topin laittaminen todella merkityksellinen. Niin merkityksellinen, että sitä eivät hallituksen jäsenet kaikilta osin ehkä ymmärrä. Sillä moni järjestö, mutta myös jotkut kunnat etsivät tapaa päättää jäsenyys tai yhteistyö Sininauhakonsernin kanssa. Kuuluin itsekin järjestöineni niihin ja olin valmis, että mielestäni läpeensä mädäksi päässyt Sininauha saa kadota koko järjestökentältä. Mutta usein kannattaa nukkua huonoillakin unenlahjoilla yön ja vähän useammankin yli.

Sininauhaliiton uudella toiminnanjohtajalla, mutta myös konsernin muilla johtajilla on hallitustensa kanssa kädet täyttä töitä pitkäksi aikaa, sillä Kiviniemi ehti tehdä uskomattoman suuren vahingon koko kristillisen päihdetyön kentälle. Mutta raskaimmat päätökset on nyt tehty, kun hallitukset päättivät ensin Kiviniemen työvelvoitteen ennenaikaisesti Sininauhaliiton toiminnanjohtajana ja sen jälkeen hänen työsuhteensa Sininauhasäätiön toimitusjohtajana. Samassa tohinassa taisi päättää jokunen hallituksen luottamushenkilökin uransa Sininauhaorganisaatiossa. Hyvä niin, sillä yhtään lasta ei tainnut mennä tällä kertaa pesuveden mukana. Tehdyt päätökset ja toimenpiteet palauttivat uskoni Sininauhakonserniin. Tätä viestiä myös jaan.

Vaikka en juuri tiedä kuinka hallituksen jäsenet noteeraavat muiden mielipiteitä vai istuuko viisaus edelleen liikaa omissa päissä, jaan jos en viisautta, niin jo kohtalaisen mittaisessa elämässä hankittuja kokemuksia edelleen. Sillä Kiviniemen Sininauha-taipaleen päättämisessä ja syissä on edelleen hallituksilla salailun piirteitä. Näin ei pitäisi olla, sillä kentän luottamuksen palauttaminen Sininauhaliittoon edellyttää kaikin tavoin avoimuutta ja päätösten läpinäkyvyyttä myös syistä.

Sininauhaliiton uusi boss on minulle tuttu jäljistään ja tekemisistään, vaikka henkilökohtainen tartuntapinta onkin ohuenlainen. Olen myös kuullut, että Teemu Tiensuu on avoimuuden puolestapuhuja. Hienoa, sillä sitä vuosien salailun jälkeen erityisesti tarvitaan. Sen puolesta liputan. Avoimuus myös kipeissä asioissa on yksi syy blogeihini, joita on nyt tästä aiheesta täysi tusina.

Kun tätä kirjoitin, piirtyi silmieni eteen televisiosta bongaamani, suomalaisen kuulantyöntäjän kommentti, kun hän kuuli, että kollega oli kärynnyt vuosia kestäneestä streroidien käytöstä. Hän katsoi avoimesti urheilijan rehtiydellä kameraan ja sanoi: "Mätämuna on mennyt." Muiden harkintaan jätän liittyykö kuulamiehen sanoma mitenkään kirjoittamaani.

Ei kommentteja: