Yt-neuvottelut

päivis: Enpä selvinnyt minäkään työurallani ilman yt-neuvotteluja. Tosin yhdet neuvottelut olen järjestänyt itse työnantajan ominaisuudessa. Nyt olin sillä puolella, joka näissä keskusteluissa taitaa poikkeuksetta edustaa häviäjää. Tai eivät kaikki lopputilin saaneet taida sittenkään kokea itseään häviäjiksi, ehkä katkeriksi kuitenkin. Osalle irtisanotuista lopputili saattaa merkitä kokonaan uutta ammattialaa ja positiivista elämänmuutosta.

Sitä tietysti meillä korostettiin, että ei tässä nyt irtisanomisten kärjellä mennä eteenpäin, vaikka yt-kutsussa olikin ilmoitus, että enintään seitsemän henkilöä voidaan joutua irtisanomaan. Tämän uskallan tänne kertoa, vaikka yt- tai yhteistoimintaneuvottelut, kuten asiaa jotenkin mukamas kauniimmin nimitetään, sujuvat ankarasti salassapidon merkeissä. Puhutuista asioista ei saisi kertoa edes kotona.

Tästä yt-neuvottelujen aamuna Vehkalan kehäradan asemalla ottamastani
kuvasta löytyy jonkin verran myös aiheeseen liittyvää symboliikkaa. 

Mutta mahdollisesti irtisanottavien määrän voin mielestäni kertoa sillä perusteella, että lähes päivittäin uutisissa kerrotaan isojen ja vähän pienempienkin firmojen alkavista yt-neuvotteluista, jotka pahimmillaan saattavat johtaa kymmenien, satojen tai jopa tuhansien henkilöiden irtisanomiseen.

Tänään esimerkiksi uutisoitiin, että ruotsalainen verkkoyhtiö Ericsson aloittaa yt-neuvottelut myös Suomessa. Kuinkahan monennet? Suomessa henkilöstön vähennystarpeeksi on ilmoitettu enintään 175 henkilöä. Tämän kertaisten yyteiden syynä kuului olevan se, ettei firma tee riittävästi voittoa. Kriisiyhtiö se ei ole. Ja heti perään kerrottiin, että myös Fujitsu aloittaa yt-neuvottelut. Edelliset olivat viime kesänä.

Yt-neuvotteluista on tainnut tulla joidenkin työpaikkojen perushelvettiä. Niitä toistetaan tuon tuostakin. En tiedä, ovatko yhteistoimintaneuvottelut tehneet työelämästä yhtään rehdimpää. Tuskin. Ehkä reilumpaa oli entisajan käytäntö ilmoittaa ykskantaan, että nyt irtisanon sinut, sinut ja sinut. Irtisanomisen syykin selvisi yleensä ilman turhia jaaritteluja.

Nyt yt-neuvottelut vaativat useita kokoontumisia ja niiden välissä tietysti asioita puidaan sekä työntekijä- että työnantajaporukoissa. Aikaa, joka voitaisiin käyttää oikeiden töiden tekemiseen, kuluu melkoisesti. Ja vaikka yt-neuvottelujen lopputulosta ei saisi tietää kuin vasta neuvottelukierroksen päättyessä, työnantajalla on kai useimmiten melko selvä näkemys alusta saakka, kuka lähtee ja kuka jää.

Ehkä töiden uudelleen järjestely on ainut asia, joka saattaa työnantajallekin kirkastua vasta neuvottelujen kuluessa. Se on ainakin varma, että jatkuva yt-rumba pitää henkilöstön hiljaisena. Ärhentelijät ovat takuuvarmasti ensimmäisiä nimiä, joita irtisanottavien listoille kirjoitetaan.