Pitääkö kissojen olla irti vai kiinni?

jormas: Yksi varmoista intohimojen herättäjistä keskustelupalstoilla on olla sitä mieltä, että kissojen pitää olla irti tai kiinni. Niinpä jälleen kerran päivieni ratoksi jaoin mielipiteitäni palstalla, jossa joku etsi kissaansa, jonka oli entiseen tapaansa päästänyt yöksi ulos. Sain muutaman erimielisen kanssa aika elämän aikaiseksi.

Arvostan keskusteluissa niitä, jotka eivät ala keuhkoamaan alatyylin sanoilla peitelläkseen tietämättömyyttään. Kyseisessä aihepiirissä niitäkin tuntuu olevan melkoisesti. Koska lain mukaan kissan ei tarvitse olla kiinni tai kytkettynä koirien tapaan, on myös mielipiteiden kirjo aiheesta melkoinen.

Itse olen päätynyt siihen, että niiden, jotka ovat sitä mieltä, että kissan tulisi saada olla vapaana, olisi hyväksyttävä niiden metsästys samoilla pelisäännöillä kuin hekin metsästävät kissansa avulla usein myös läpi vuoden rauhoitettuja eläimiä. Näin ajattelen siksi, että omistaja on vastuussa kaikista omistamansa eläimen tekemisistä.

Pihakanimme poikasista vain yksi oli kullanvärinen. Se ei selvinnyt aikuiseksi

Ampuma-asemetsästyksen ohella ansapyynti lienee suosituin metsästyksen muoto, jota määrätyin edellytyksin voi harrastaa myös taajamissa. Tällä tarkoitan seutuja, joissa on vähemmän kuin 150 metriä lähimpään taloon. Se lienee jonkinlainen määritelmä ampuma-aseen käytölle. Tosin jousiaseen kohdalla määräykset ovat hieman toiset. Jos kissoja pyydystettäisiin esimerkiksi ansapyynnillä taajamissa, on muistettava, että kissa on esimerkiksi loukutettuna vielä oikein loistavasti elossa. Mitä pyydystetylle kissalle tulisi tehdä sen jälkeen, on aivan oma lukunsa, josta käyn mielelläni keskustelua.

Minulla on aina ollut paljon eläimiä ja olen hyvin eläinrakas. Kissa ja välillä useitakin on kuulunut tähän joukkoon. Koska olen käytännössä asunut koko elämäni omakotitalonomaisissa olosuhteissa, ovat kissani olleet aina irti. Mutta keväällä tapahtui jotain, joka sai minut kyseenalaistamaan omaa suhtautumistani kissan vapaana pitämiseen ja otin asioista selvää.

Eläintemme joukkoon kuuluu myös pihakaneja, jotka asuvat Tuusulan Myllykylässä, kahdeksan hehtaarin pikkutilallamme lampien ja Tuusulanjoen varrella. Merikonteista tehdyn kotimme alla tarkemmin sanottuna. Sinne kaniäiti synnytti kuusi poikasta, joista vieressä olevan Myllykylän taajaman kotikissat ovat nyt tappaneet puolet. Tämän olen voinut todeta kameravalvontamme kuvista.

Juridisestihan on tapahtunut niin, että koska kissat eivät pihapiirissämme luvatta olemista lukuun ottamatta ole juurikaan rikkoneet lakia, jäin pohtimaan asiaa ja ottamaan siitä myös selvää. Että onko tosiaan niin, että kissa on niin lain suojaama, että sille ei voi tehdä mitään ja kylän katit voivat käydä tappamassa pihakanimme. Mutta voi sille, jos haluaisin, sillä kissan vapaaksi päästänyt omistaja syyllistyy metsästysrikkomukseen, kun hän tappaa kissansa avulla riistaeläimiä, tässä tapauksessa pihakanejamme niiden rauhoitusaikana. ja alueella, jossa hänellä ei ole lupaa metsästää, vaikka olisi metsästyskorttikin.

Minun on siis mahdoton hyväksyä että lähitaajaman naapuri saa harrastaa laitonta metsästystä pihapiirissämme ja tappaa kissan avulla kesyt pihakanimme, mutta vastaavasti minä en saisi tehdä kissalle mitään. Olen siis tullut siihen tulokseen, että kissa, joka ei kuulu Suomen luontoon viettiensä vuoksi, kuuluu pitää Suomessa kiinni.

Vanha sananlasku sanoo, ettei niin suurta härkää, ettei salvaaja ole suurempi

Se on käynyt myös selväksi, että kissojen omistajien joukossa on hyvin vastuullisia ja hyvin vastuuttomia. Jotkut pitävät kissansa kiinni ja jotkut eivät välitä muiden tai luonnon eläimistä juurikaan, kun vain oma kissa on ja elää vapaana hyvin. Mutta nyt olemme saaneet Myllykylän Jokilaakson pihapiiriin mäyrän ja kettujen lisäksi myös ilveksen pentuineen, joten voi olla, että kissat katoavat meidän pihaltamme.