päivis: Sanottakoon nyt ihan aluksi, että en missään nimessä hyväksy miesten naisiin kohdistamaa epäasiallista käytöstä. En lääppimistä, en yksipuolisia törkeitä puheita, seksuaalisesta ahdistelusta puhumattakaan. Mutta jokunen sana pitää silti sanoa Mitro Revon ja Tukholmassa syytösten kohteeksi joutuneen suurlähettiläs Jarmo Viinasen puolustukseksi.
Viinasen tapaus nousi julkisuuteen heinäkuussa. Revon juttua on nyt puitu muutaman päivän ajan, kun uutiset kertoivat hänen potkuistaan Helsingin ortodoksisen seurakunnan papin tehtävästä. Syynä on ollut muun muassa sopimaton käytös. Samalla saimme lukea lehdistä, että Repo on myös käyttäytynyt naisia kohtaan epäasiallisesti hänen europarlamentaarikkokaudellaan.
Toki ymmärrän sen, että joskus on vaikea älähtää, jos törkyiset tavat omaava mies on työpaikalla naiseen nähden korkeammassa asemassa. Esimerkiksi esimies, joka voi pahimmassa tapauksessa vaikka uhata työpaikan menettämisellä, jos nainen haluaa pitää puoliaan. Viinasen tapaus - jos suurlähettilään antaman vastineenkin jälkeen katsotaan, että virkasuhde päättyy - hän ja mahdollisesti myös Repo ovat tietysti kelpo pelotteina niille, jotka kuvittelevat voivansa käyttäytyä miten tahtovat. Huonosti ei siis kävisikään asiasta äläkän nostaneelle naiselle. Mutta ei silti kannata jäädä odottamaan, jos huono käytös inhottaa.
Niin kauan kuin naiset antavat hiljaisen hyväksynnän seksuaaliselle häirinnälle, se jatkuu. Ihan mukavaa ei ole sekään, jos nainen antaa törkypuheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kun mahdollista häirintää aletaan selvittää, nämä ehkä vuosikausia asiasta ääntä pitämättömät ovatkin yht'äkkiä rivissä todistamassa, kuinka ovat jo kauan joutuneet sietämään työkaverin tai pomon ahdistelevaa käytöstä. Kannattaa vähän pohtia, milloin on syytä heittäytyä heikoksi - vai pitäisikö koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti