Hyrylässä nimittäin oli, on ja elää edelleen poikkeuksellinen katukulttuuri ollakseen kylä, jossa ei ole koskaan ollut katuja eikä mitään muutakaan kaupunkimaista. Mutta mitä oli ja on Hyrylän katukulttuuri?
Hyrylän varuskunta perustettiin Venäjän vallan aikana vuonna 1874, jota edeltävältäkin ajalta on varmasti monta tarinaa, joista en tiedä enkä helposti löydäkään mitään. Tässä venäläisen varuskunnan ajalta yksi polku.
Johanna Sofia Björklund ( s. 1880) sai Rantatien Onnelan tilan lahjaksi vanhemmiltaan täyttäessään 25 vuotta vuonna 1905. Kyseessä on iso hirsinen rakennus, joka elää loistoaan edelleen. Joskin väliin on mahtunut myös aikaa, jolloin talossa elettiin kädestä suuhun. Johanna Sofian isä oli halkokauppias, Gothard Björklund. Johanna Sofia toimi hovinaisena Pietarin hovissa ja ryhtyi nuorena venäläisen upseerin Paul Nikolajevitshin Shabelskin rakastajattareksi. Shabelski oli suunnattoman rikas mies. Hän oli jo solminut avioliiton venäläisen ylimysperheen tyttären kanssa ja heillä oli ainakin kaksi poikaa. Johanna Sofia ja Shabelski viettivät kesiään Onnelassa vuodesta 1906 lähtien.
Yllä kerrottu ei liene katukulttuuria, mutta ehkä sillä on tie siihen. Kun sotien aikana suomalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden välillä syntyi yhteistä elämää aina yhteisiin lapsiin saakka, niin näin on varmasti ollut myös silloin ja sen jälkeen, kun venäläiset perustivat Hyrylään varuskunnan. Miten Hyrylässä olleet venäläiset istuivat silloiseen hyryläläiseen katukuvaan tai kai oikeammin kylänraittiin, sillä eihän varuskuntaa ortodoksiseurakuntineen täysin korpeen tehty? Vaikka aikoinaan ei ollut edes sanaa katukulttuuri, on se varmasti ollut olemassa Hyrylänkin raitilla.
Myöhemmin, mutta jo ennen sotia oma lukunsa oli Tuusulan VPK:n maineikas tanssipaikka "Letku" joka sijaitsi Hyrylässä, lähellä Keski-Uusimaan painotaloa, Järvenpäähän johtavan maantien kohdalla. Lähes neljä vuosikymmentä se ehti toimia viimevaiheissaan koko keskisen Uudenmaan nuorison ja vähän varttuneemmankin väen kesäisenä kohtaamispaikkana.
Letkun tanssit alkoivat VPK:n omistamassa hirsirakenteisessa ladossa 1931. Vuonna 1936 vanha lato sortui lumikuorman alla ja tilalle rakennettiin uusi talo, jota laajennettiin jo 1938 ravintolan pitoa varten. Sotavuodet katkaisivat tanssien pidon kuudeksi vuodeksi. Sotatilalaki kielsi tanssien järjestämisen. Letkun käyttö näinä vuosina rajoittui lähinnä palokunnan kalustoharjoituksiin.
Keväällä 1946 alkoivat tanssit taas uudelleen. Väkimäärä alkoi tasaisesti kasvaa ja rakennusta jouduttiin laajentamaan 1956 ja 1966. Se oli yksi eteläisen Suomen nuorten suosituimmista tanssilavoista, jolle ei vertaa vetänyt Mäntsälän lava tai Korson Tanhurinne. Monet kypsässä iässä muistavat Letkulta Annikki Tähden ja Tanhurinteeltä Renegades yhtyeen jenkkiuniformuineen ja heidän biisinsä Cadillacin. Josta Eero ja Jussi Boys yhtyeensä kanssa teki suomennoksen Mosse.
Mukaan Hyrylän katukulttuuriin mahtuu hyppyrimäkeä, viinanmyyntiä, salakapakoita, Skavabölen entisajan nuoria, Skavabölen poikia, Hyrylän hävittäjiä, ravintoloita, pimeän viinan myyntiä, keskikaljakuppiloita, Hokkasen/Mokkilan kioskia, Humpuukitelttaa. Montturockia, mustalaisia leireineen ja valkolaisia, Kesoilin yöbaaria, lättähattuja, mopo- brätkäjengejä Hyrylästä Jawoilla ja Koivikosta brittipyörillä sekä nyttemmin muitakin mp-kerhoja Harrikoilla, Isoa kiveä, sähkölinjan jengiä Bostonia vastapäätä, Wingvistin latoa, pankkiryöstöä, henkirikoksia, Russan juhannusjuhlia ja ties mitä. Joten muistellaanko? Kyselee Jorma Soini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti