Onko Hannu pienoiskoptereiden henkiinherättäjä?

jormas: Minulla on oiva kaveri viereisessä kaupungissa, Hannu Kärkkäinen nimeltään. Hän osaa monia juttuja päihdetyön lisäksi. Keräilläkin hän osaa yhtä jos toista ja mieheltä löytyykin sähkökalu lähes joka lähtöön. Kun kerran olin hänen kanssaan kaupoilla jotain vehjettä ostamassa, totesi Hannu siihen tapaan, että tämän jälkeen näiden hankkiminen onkin sitten loppu. Ajattelin, että se on siinä sitten. Mutta ei, sillä Hannu jatkoi, että seuraavana ostan ilmakompressorin ja alan keräämään ilmalla toimivia koneita.

Jokin aika sitten kuulin, että hankintoihin on kuulunut myös pienoishelikopteri valokuvaus- ja kai videointiominaisuuksillakin. Joten kysyin mieheltä, että tuletko kuvaamaan joku päivä Jokilaaksoamme ja Merikonttikotiamme. Näin sovittiin ja sopivan poutapäivän sattuessa Hannu saapuikin härveleineen. Kaikki oli valmiina nousuun, mutta jokin esti sen. Kopterin valot vilkkuivat ja tekstiä tuli näyttöön muillekin jaettavaksi, sillä Hakaniemen siltojen kupeessa hankittu englanninkielen taitomme ei riittänyt infon täydelliseen ymmärtämiseen. Mutta aikamme asiaa setvittyämme selvisi, että olemme Vantaa-Helsinki lentoaseman kiitoratojen lentoalueella ja he ovat estäneet jollakin signaalilla kopterimme nousun valokuvauslennolleen.

Tuntui käsittämättömältä uskoa todeksi, että pienen Jokilampemme rannalle joku onnistuu lähettämään meiltä näkymättömän signaalin, jolla estetään kopterimme ylösnousu ja sen myötä myös lento. Mutta näin se oli. Kun Hannu meni härveleineen kotiinsa Vantaan Myyrmäen Myrriin, kone nousi siivilleen, kuten kuuluukin. Tai sitten ihmisen tekemään laitteeseen joku oli tehnyt sielun, jota Hannu ei onnistunut herättämään henkiin Messiaamme tapaan vieraalla maalla, mutta hengen miehenä kuitenkin kotikaupungissaan.

Kun kopteri oli luonnon keskellä Jokilaaksossa ja sen valot ynnä muut vilkkuivat kuin apua pyytäen, oli minulla ihmeellinen fiilis. Miksi mielestäni niin kovin yliluonnollinen, mutta sielukas lentäväinen ei pääse siivilleen? Se oli kuin puoliksi kuollut tai osittain rampa. Älyni ei riittänyt tämän käsittämiseen silloin eikä se riitä nytkään.

Tämän kaiken keskellä tuntuukin ihmeelliseltä, että osa, oletettavasti keskimäärin samalla älynmäärällä varustetuista lähimmäisistäni on minulle käsittämättömällä tavalla saanut valaisun ISOON asiaan. Sillä valaisulla osa tietää varmuudella Jumalan olevan ja yhtä suuri osa samalla varmuudella tietää, että Jumalaa ei ole. Näillä tiedoilla he jakavat osan vuohiin ja osan lampaisiin. Osan  taivaanrannan ylisille, osan manan maille ja loput multamaille tai savuna taivaalle. Nämä kirjanoppineet eivät kuitenkaan tiedä edes sitä miksi kopteri nousee siivilleen jossain ja jossain taas ei.

Ehkä viisasta onkin jättää tässä ISOSSA asiassa olematon ihmisviisaus sekä äly sivuraiteille, uskoa siihen mitä sydän sanoo ja jättää muiden ihmisten tieto ja ymmärrys vähemmälle. Ei arvottomaksi, mutta omaan, ihmisen arvoonsa.