Tarkalleen ottaen merikontteja on kaksi. Toinen niistä on kirpputoria varten ja toinen on varattu omille tavaroillemme. Niihin liittyvät tarinat tietysti ovat muistissa, mutta ehkä niitä muistoja pitää ensin vähän jäähdytellä, ennen kuin tavarat päätyvät myytäviksi.
Kaupparaitilta tuotiin tietysti myös kaikki hyllyt, joihin tavaraa on nyt siis parin viikon ajan soviteltu periaatteella "tehdään sen verran kun tuntuu mukavalta". Kieltämättä on ollut mukavaa, mutta monta kertaa on myös tullut ihmeteltyä tavaroita, jota ihmisillä kodeissaan on.
Omia polkuja kulkevien kaupalle lahjoitetuista esineistä ehkä erikoisimpia ovat ihmisten ulkomailta tuomat tai saamat tuliaiset. Matkamuistojen ehdoton ykkönen on suolasirotin. Tai joissakin on varmaan säilytetty myös pippuria. Aika usein luultavasti ei ole pidetty mitään, joten suurinta osaa sirottimista on oletettavasti säilytetty koriste-esineinä.
Suunnaton tavaramäärä saadaan kutakuinkin mahtumaan hyllyihin ja kirjahyllyihin, jotka olivat Kaupparaitillakin. Jorma keksi myös hyödyntää kontin katon rajassa olevat koukut, joiden kautta sai vedettyä narun. Nyt osa tekstiileistä ja muista tavaroista koristaa kontin kattoa.
Ideoimme jatkuvasti tapoja, miten saisimme tavaran kiertämään. Kirpputorihan on oiva keino saada tarpeettomiksi jääneille tavaroille uusi elämä, jatkoaika. Omia polkuja kulkevien kaupan lisäksi olemme aikaisemmin kokeilleet kirpputorimyyntiä vuokraamalla pöytäpaikan ainakin kahdelta eri kirpputorilta. Kaupalta jääneitä tavaroita on myös myyty ja myydään taas ensi sunnuntaina Hyrylän Terran parkkipaikalla pidettävällä Konttikirppiksellä. Kontti-sana tarkoittaa tässä yhteydessä auton peräkonttia. Pieneen Smart-autoon mahtuu kummasti myytävää tavaraa.
Olemme myös aloittamassa yhteistyötä mäntsäläläisen kirpparin kanssa. Nettikauppakin kiinnostaa. Aukioloaikoja Muistojen merikonteilla ei ole. Jos olemme kotona, olemme aina auki, kun joku ilmoittaa tulostaan etukäteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti