Monissa vesissä uitettu

Tässä Jorma on pulahtanut uimaan
Kööpenhaminan halki virtaavaan
kanavaan parin vuoden takaisella
Köpiksen-reissullamme.

päivis: Otsikko tuli mieleen, kun luin tänään Hesarin artikkelia naisesta, elokuvaohjaajasta, joka harrastaa avovesiuintia ja jakaa kokemuksiaan sosiaalisessa mediassa. Johanna Vuoksenmaa on naisen nimi ja hänellä on viime kesältä uimakäyntejä yli sadassa avovedessä. Juttua tehdessä Vuoksenmaa on tänä suvena pulahtanut jo noin 70 järveen, lampeen ja ties mihin uitavissa olevaan luonnonveteen.

Piti ihan laskea, että monessako vedessä olen itse tänä kesänä uinut. Niitä ei ole kovin monta, vaikka uimakauden aloitimme jo huhtikuussa, kun jää oli juuri ja juuri sulanut Pikkulammen laiturin päässä. Jokilaakson lampien lisäksi on kai tullut uitua vain Laukaan Nurmisessa ja meressä Mathildedalin uimarannalla.

Jorman kanssa on kyllä vuosien varrella uitu vaikka missä. Jos olimme kesäaikaan autolla liikenteessä, aina piti pulahtaa jonnekin uimaan. Kerran menimme kesähelteellä uimaan Hyrylän Urheilukeskuksen pieneen, vanhaan soramonttuun syntyneeseen lampeen. Ihmettelimme, kun uimassa ei ollut ketään muita, vaikka oli lomakausi. Edes lapsia ei näkynyt. Hälytyskellot eivät soineet, kun painelimme veteen.

Pois lähtiessä kävimme katsomassa rannan ilmoitustaulua, jossa kerrottiin syy, miksi muita uimareita ei näkynyt: vesi oli kolibakteerien saastuttama. Pari päivää odottelimme oireita, mutta onneksi mitään ei ilmennyt.

Ostimme yhteisen matkailuauton vuonna 2004. Ensimmäiseltä matkaltamme Lappiin ja Norjaan muistan erityisesti kaksi uimakokemusta. Olimme jossain Inarin suunnalla, jossa kävin varmasti ensimmäistä kertaa uimassa aivan tuntemattomassa metsälammessa. Kokemus oli samalla sekä pelottava että mukava. Yleensähän uusiin vesiin tulee mentyä jollain yleisellä uimarannalla tai vähintään uimapaikaksi muodostuneella rannalla.

Norjasta puolestaan jäi mieleen kallioinen, uskomattoman kirkasvetinen ranta, jonne autoinemme jäimme myös yöksi. Monella reissulla majoittumispaikan ehdoton kriteeri on ollut mahdollisuus päästä uimaan. Toisinaan sopivan yöpaikan löytyminen on tehnyt tiukkaa.

Johanna Vuoksenmaa kertoi Hesarin jutussa, että hänellä oli lapsena aina uimapuku mukana. Myös aikuisena hän on varautunut satunnaisiin uintireissuihin. Siksi juhlatilaisuuksissakin käsilaukusta on saattanut löytyä uikkarit. Meillä Jorman kanssa puolestaan auton vakiovarusteisiin on kuulunut pari kylpypyyhettä. Koskaanhan ei voi tietää, missä pääsee uimaan. Uimapuvusta ei ole niin väliä.