Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Mitä teit kesän kuumimpana päivänä?

päivis: Kesänviettoa kuvitetaan yleensä lehdissä ja telkkarissakin uimarantanäkymillä. Jotain sellaista taisin nähdä eilenkin ja siksi jäin miettimään omaa kesäloman viettoani. Kun lomaviikot alkavat osoittaa jo päättymisen merkkejä, alkaa tulla paineita tehdä jotain sellaista, jota lomalla on ollut ajatus tehdä. Uimarannalle meno ei kyllä ole tullut mieleen, koska omasta takaa on parikin uimapaikkaa, joissa tulee päivittäin käytyä vähintään kaksi kertaa.

Tänään taisi olla ainakin meillä päin kesän kuumin päivä. En tosin tarkistanut omista ulkolämpömittareistamme, minkä verran ne näyttivät. Toinen kun näyttää suunnilleen neljä astetta liikaa ja toinen saman verran liian vähän. Ihan tarkkaa lukemaa ei voi tietää.

Ei ole Jaakon eilen heittämä kylmä kivi yhtään viilentänyt Jokilammen vettä.
Miten päivä olisi sitten pitänyt viettää, ettei olisi tullut haaskattua hellivää hellettä? Uimassa tietysti oli käytävä. Kertoja taisi olla kolme. Ulkonakin söimme. Ulkona tarkoittaa omaa terassia päivänvarjon alla. Kuumaan autoon emme ängenneet. Jorma tosin ajoi kuuautolla lähistöllä olevalle mansikkatilalle. Turhaan. Tämän kesän mansikkasato on jo poimittu ja myyty loppuun.

Vaan mitä minä teinkään? Niin kuin ei olisi muutenkin kuuma, lämmitin uunin ja paistoin banaanikakun. Olen tottunut siihen, että aina on banaaneja tarjolla. Nyt kun luonto pukkaa mustikoita ja vadelmia, ulkomaiset hedelmät tahtovat jäädä syömättä. Pari banaania jäi vielä jäljelle, joten ehkä leivon huomennakin ja panen kakun pakkaseen.

Kakun paistuessa ajattelin olevan sopivasti aikaa tyhjentää kompostoiva ekokäymälä eli Mulltoa. Sepä ei tällä kertaa ollutkaan ihan "piece of cake". Vaikka olin noudattanut tunnollisesti tyhjentämiseen liittyviä ohjeita, pytyn komposti oli märkää. Ja kun tyhjennettävän säiliön muoviletku vielä kaiken kukkuraksi irtosi väärästä päästä, liemet levisivät pitkin kylppärin mattoa ja lattiaa. Siinä sitten mietin, että annanko kakun kypsyä liikaa vai alanko putsaushommiin. Kaikki kuitenkin päättyi onnellisesti ja kakusta tuli ehkä parempi kuin koskaan.

Rantabulevardia tulee uimareissuilla tallattua monta kertaa päivässä.
Lehtihaastattelunkin annoimme ennen iltaa. Keski-Uusimaan kesätoimittaja kävi viime viikolla juttukeikalla, mutta halusi vielä laajentaa artikkelinsa aihetta. Sehän sopi, vaikka mietinkin, että mitenkähän meidän sekavista tarinoistamme mahtaakaan löytyä tuo tarpeellinen punainen lanka.

Ei kommentteja: