Toisesta, pitemmästä matkasta ja nuorten retkeläisten hauskasta seurasta Jorma jo kirjoittikin. Tosin mitäpä valittaisimme, kun kuitenkaan emme joutuneet maksamaan tuota oudolta tuntuvaa satasen lisähintaa. Vaikka niin nyt kävikin, ei se todellakaan houkuta matkustamaan uudelleen samalla tavalla Ahvenanmaalle. Pitäkää siis keksintönne, sanon minä.
Ahvenanmaalla kaikki on toisin. Postilaatikotkaan eivät ole oransseja pönttöjä. |
Ennen laivan lähtöä ajoimme keskustasta muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Maxinge-ostoskeskukseen. Aika tavalla samaa tavaraa oli tarjolla kuin meilläkin. Sparhallen-nimisestä halpaliikkeestä (no joo) ostimme sitä sun tätä tarpeellista.
Keskustassa kolusimme vielä vähänkin isommat liikkeet, mutta myös pikkuputiikit. Monenlaista kotiin ostettavaa tuliaista olisi ollut tarjolla, mutta maltoimme mielemme. Kävimme myös kaupungin tilavassa kirjastossa. Jorma luki Hesaria, minä ruotsalaisia sisustuslehtiä. Bongasin sieltä muun muassa jutun, jossa ruotsalaisperhe ryhtyi rakentamaan merikonttikotia kahdeksasta pienestä kontista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti