Aika ennen Merikonttikotia, osa 1

päivis: Mieleen tuli joidenkin vuosien takaa kokemus yöstä Helsingin Narinkkatorilla Rustohollin rakennuttamassa konttikodissa. Kokeilin Googlen kautta, löytyisikö netistä vielä jotain siihen liittyvää. Toki löytyi. Olin muun muassa kirjoittanut blogin, jota silloin pidimme Vuodatuksen palstoilla. Siellä oli viittaus Narinkkatoriin, mutta erityisen mielenkiintoiseksi tekstin teki se, että siinä kuvailin aikaa ennen todellista hurahtamistamme merikontteihin. Laitan pitkähkön tekstin tähän sellaisenaan. Se on ainakin minulle hyvä muisto siitä, miten yhteinen tarinamme Jokilaaksossa sai alkunsa. Olen kirjoittanut alla olevan helmikuussa 2011.

"Rakentelemme uutta tulevaisuutta maalaismaisemaan Tuusulan Myllykylään. Helsingin kantakaupungin ihanuutta on ehkä tullut jo nautittua riittävä annos. Viime viikot ovat hauskuudessaan olleet vertaansa vailla.

Ensimmäinen vahva muistikuvani Myllykylän Jokilaaksosta liittyy pimeältä taivaalta laskeutuviin lentokoneisiin. Ajoittain koneiden reitti kulkee Myllykylän yli ja yhden tullessa kohdalle, seuraavan valot jo näkyvät. Koneita on ollut mukava seurata, päivällä ja yöllä, enkä koskaan ole kokenut niiden häiritsevän. Jokilaakso on kai juuri ja juuri lentomelualueen ulkopuolella.

Ensimmäisinä vuosina Jokilaakso oli minulle satunnainen yöpymispaikka, milloin Matkakodissa, milloin pikkulammen rannalla olevassa kodassa. Mieleen ovat jääneet myös keväiset valkovuokkoniityt ja kerran olen nähnyt siellä myös palokärjen. Satunnaisilta ohikulkijoilta olemme kuulleet, että pikkulammella ovat lähiseudun asukkaat käyneet ongella ja erään tarinan mukaan Jokilaakson poikki kulkee hirvien vaellusreitti. Hirviä emme ole nähneet, mutta moni koiran kanssa kulkija tuli tutuksi varsinkin silloin, kun vietimme jokivarressa enemmän aikaa.

Jossain vaiheessa käyntimme Jokilaaksossa vähenivät. Ilkivallan määrään se ei välttämättä kuitenkaan vaikuttanut. Kotaan murtauduttiin monet kerrat jo silloin, kun itsekin käytimme sitä. Kutsumattomien vieraiden matkaan lähti milloin mitäkin omaisuutta. Jonkin aikaa tilanne pysyi rauhallisena, kun saimme vanhojen suhteiden kautta viestiä paikallisille pahantekijöille, että kota on syytä jättää rauhaan. Mutta vaikutus oli vain lyhytaikainen. Tilalle taisi ilmaantua uusia alan yrittäjiä. Pahiten kotaa kohdeltiin ehkä keväällä 2010, jolloin vieraat hajottivat kodan oven palasiksi.

Jokilaaksolla ei meille tuntunut olevan tulevaisuutta ja päätös katkaista sieltä sähkötkin kypsyi vuoden 2010 syksyllä. Kunnes sitten tilanteet muuttuivat ja teimme päätöksen asettua tavalla tai toisella Jokilaaksoon ja alkaa kehittää sitä. Jokilaakso nousi mielissämme aivan uuteen arvoon.

Koeasuminen

Olimme aluksi valmiit tyytymään Matkakotiin, kun mietimme, miten järjestäisimme asumisen Jokilaaksossa. Kun meille on kuitenkin kertynyt melkoinen määrä vähintäänkin kaappitilaa tarvitsevaa omaisuutta, aloimme pohtia kontin hankkimista muun muassa vaatteiden ja muun vastaavan omaisuuden säilyttämiseksi. Kontista on ajatuksen tasolla lyhyt matka konttikotiin, jollaisessa olimme viettäneet yhden yön Helsingin ydinkeskustassa, Narinkkatorin laidalla. Tässä vaiheessa taisimme jo ajatella, että asumisen voisi järjestää muutenkin kuin Matkakodin varaan. Yhteyden etsiminen Rustholliin, jonka kodiksi sisustamassa kontissa Narinkkatorin mieliin painuneen yön vietimme, paljasti harmillisen totuuden: Rustholli oli aivan äskettäin asetettu selvitystilaan ja kotikontti oli myyty.

Seuraavaksi tai ehkä samaan aikaan konttivaihtoehdon rinnalla aloimme pohtia mahdollisuutta hankkia Jokilaaksoon junavaunu asunnoksi. Etsinnät laajennettiin aina Venäjälle saakka. Sieltä juna olisi ehkä tullutkin hankittua, mutta kun rinnalla senkin kanssa veimme eteenpäin muita vaihtoehtoja, ajatus junasta sai jäädä. Löysimme netistä mielenkiintoisen pyörillä liikuteltavan rakennuksen, jollaisia rakennettiin Virossa. Vaunu oli vähän niin kuin kuuluisa Väyrysen jalasmökki, sillekään ei tarvita rakennuslupaa. Olimme yhteydessä valmistajaan ja pian pääsimme jo Lempäälään katsomaan ensimmäistä Suomeen tuotua virolaista Talovaunua.

Läheltä piti, ettemmekö nyt asuisi jossain kuvan kaltaisessa Talovaunussa.

Tarinan seuraava osuus onkin jo täydellisesti sattumien summaa ja tammikuun lopulla 2011 matkustimme Järvenpään Mestariasuntojen ja Järvenpään kaupungin edustajien kanssa Viroon tutustumaan talovaunun rakentamiseen. Kättä päälle sopimuksella lupasimme aloittaa kahden hengen testiryhmänä, jonka tarkoituksena on asua talovaunussa ja selvittää, voisiko talovaunusta tulla ratkaisu päihdeongelmaisten asuttamiseen. Tarkoitus on ratkaista mahdollisia ongelmia, joita esimerkiksi kunnallistekniikan puuttuminen haja-asutusalueella aiheuttaa. Olemme jo käyneet tutustumassa ekokäymälään, kuulleet polttavasta käymälästä ja lähestulkoon on ratkaistu se, miten taloon tulee vesi ja vastaavasti harmaa vesi menee pois.

Olemme rämpineet hangessa ja käyneet katsomassa talolle sopivan paikan läheltä pikkulampea. Jo paikalla olevan kodan ja ulkovessana toimivan huvimajan läheisyyteen parkkeeraisimme myös Matkakodin ja kontit, joita uskomme tarvitsevamme kaksikin kappaletta. Mahdollisesti Vrijheid-venekin pääsee samaan riviin konttien kanssa.

Viime päivinä olemme mittailleet Talovaunun pohjakuvia ja laskeneet, minkä verran seinää pitää siirtää ja minkälainen ikkuna olohuoneen päätyseinään laitettaisiin, että talosta olisi näköala lammille, jotka ympäristökeskus kunnosti vuonna 2009 osana Tuusulanjoen parantamisohjelmaa. Järvenpäässä arkkitehti piirtää Talovaunun rakentajafirman kuvat uusiksi ja niillä muutoksilla talo on tarkoitus rakentaa Virossa. Meistä tulee toivon mukaan koeasujia joskus kesän kynnyksellä.

Mittailla piti myös Soiniityntien sillan leveyttä. Olimme jo valmistautuneet siihen, että sillan kaiteisiin pitää asennuttaa saranat, joilla kaiteet saadaan kaadettua ylileveän kuljetuksen mahdollistamiseksi. Riemu oli rajaton, kun mittanauha näytti sillan leveydeksi 4,5 metriä, kun kuljetuksen eli Talovaunun leveys on 4 metriä.

Luontokohde

Olemme ottaneet tavoitteeksi myös itse Jokilaakson kehittämisen. Olemme tutustuneet erilaisiin Tuusulanjoen varren selvityksiin ja parantamistoimenpiteistä kertoviin raportteihin. Ajatuksena on tarjota Ruotsinkylän koululle mahdollisuutta tehdä luontoretkiä Jokilaaksoon osana luonnon- ja ympäristötiedon opetusta. Koulun avulla voisimme ehkä saada pienimuotoisen luontokartoituksen alueen kasveista ja muun muassa siellä elävistä linnuista. Tiedossa on, että jokivarressa Myllykylän puolella elelee suojeltu vuollejokisimpukka ja toisella puolella kulkevan kuntopolun varrelta on tehty liito-oravahavaintoja.

Tämä kuva on otettu 2011 juhannuksen aikaan, jolloin lopullisesti kypsyi päätös jäädä
asumaan Jokilaaksoon Matkakotiin, vaikka Talovaunu-ajatus ei toteutunutkaan.

Jostain löytyi tieto, että Tuusulanjoen veden korkeutta mitataan muutamassa kohtaa, olisikohan mittauspisteitä kerrottu olevan viisi. Yksi niistä sijaitsee Soiniityntien sillan pielessä. Paksussa parrussa on metallisia merkkejä, joista veden korkeutta pääsee tarkkailemaan. Ylimmillään merkki on varmaan ainakin metrin korkeammalla kuin joen vedenpinta yleensä on. Pitäisiköhän siitä päätellä, että vesi on joskus tosi korkealla? Tiedossa kyllä onkin, että Jokilaakso sijaitsee tulva-alueella."